27.04.2017 04:30
Jäsenille
  Etusivu >> Ympäristöasiat >> Indikaattorikalat >> Kalaston muuttuminen















 
 
 
 
 
 
KALASTON MUUTTUMINEN

Kalaston muuttuminen vesistöissämme, esimerkkinä Merenkurkku

Merenkurkussa harjusten pyytäminen ns. harrilaudalla oli yleinen kalastusmuoto vielä 1960-luvulla. Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa harjuskannat alkoivat hiljalleen taantua, ja harrilaudan vetäjien määrä väheni. Vielä 1990-luvun lopulla saatiin harjuksia muutamista paikoista Merenkurkun uloimpien saarien luota. Nykyään Merenkurkun harjuksen tilaa pidetään erittäin uhanalaisena. Harjuksen häviämisen todennäköisimpänä syynä on rehevöitymisen aiheuttama levien määrän lisääntyminen harjustenpoikasten suosimilla matalilla kivikkorannoilla. Kun näille rannoille kerääntyy massoittain levää ja se alkaa mädäntyä, muuttuu poikasten elinympäristö kelvottomaksi. Lisääntynyt rihmalevän määrä suosii myös piikkikaloja, jotka mahdollisesti syövät vastakuoriutuneita harjuksenpoikasia.

Lähes samanlainen kohtalo kuin harjuksella, on ollut Merenkurkun mutukannoilla, tosin selvästi lievempänä. Aina 1970-luvun puoliväliin saakka suuret mutuparvet olivat yleinen näky Vaasan kaupungin rantavesissä, niitä näkyi jopa uimarantojen rantavesissä. Sen jälkeen mudut alkoivat hävitä kaupungin vesistä; ne olivat vetäytyneet saaristoon. Nykyään mutujen elinaluetta Merenkurkussa ovat väli- ja ulkosaaristo, sisäsaaristosta niitä ei enää löydy. Myös muualla rannikollamme mutukannat ovat ilmeisesti kokeneet vastaavanlaisen kohtalon. Mutuja löytyy yleisesti enää karuimmilta vesialueilta. Aallokon huuhtelemien mantereen niemenkärkien rantamatalasta niitä voi löytää ajoittain. Järvissä ja joissa mutua esiintyy jokseenkin kautta maan, joskin laikuittaisesti, eivätkä esiintymät ole kovin hyvin tiedossa.

Samoihin aikoihin kuin mutu vetäytyi ulommas saaristoon, alkoi sorva levittäytyä Merenkurkussa kohti pohjoista. Vielä 1980-luvulla Pohjanlahden pohjoisimmat sorvakannat löytyivät Vaasan kaupungin eteläpuoleisen Sundomin saariston matalista ruovikkolahdista. Vuosikymmentä myöhemmin sorvaa löytyi jo kymmeniä kilometrejä pohjoisempaa. Todennäköisesti ilmaston lämpenemisestä ja vesien rehevöitymisestä hyötyneet sorvat pystyivät levittäytymään entistä pohjoisemmaksi. Tämänhetkistä sorvan esiintymisen pohjoisrajaa Pohjanlahdella ei varmuudella tiedetä.


Särjet viihtyvät rehevissä vesissä   Kuva: Juha Ojaharju

Myös särki on näyttää hyötyneen vesien rehevöitymisestä. Rannikon edustan ja saariston sisäosien särkikannat ovat runsastuneet huomattavasti. Kasvaneet särkikannat ovat levittäytyneet ulommas, aina ulkosaaristoon asti. Särkien määrän lisääntyminen ja niiden levittäytyminen uusille elinalueille on ollut erityisen voimakasta Suomenlahdella, mutta sama ilmiö on havaittavissa koko rannikkoalueellamme.



 
Powered by WebUpdate