24.03.2017 06:19
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2004 >> Vesilakitoimikunta














 
 
 
 
 
 
VESILAKITOIMIKUNTA

Lausunto vesilakitoimikunnan mietinnöstä 8.11.2004

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan viitekirjeen yhteydessä lähetettyyn vesilakitoimikunnan mietintöön (Komiteamietintö 2004:2) lausuntonaan seuraavaa.

Vesilakitoimikunta kirjoittaa päätyneensä jo työnsä alkuvaiheessa siihen, että toimikunnalle asetetun tavoitteen - tarkistaa ja ajanmukaistaa vesilainsäädäntö - saavuttaminen edellyttää vesilain kirjoittamista täysin uudelleen. Toimikunta ehdottaakin kokonaan uuden vesilain säätämistä ja esityksensä se on kirjoittanut hallituksen esityksen muotoon. Ehdotuksessa on lakia selkeyttäviä uudistuksia kuten se, että menettelysäännöksiin on kerätty mm. hakemusmenettelyä, muutoksenhakua, valvontaa jne. koskevat asiat, jotka nykyisessä vesilaissa ovat hajallaan.

Aikaisemmassa vuodelta 1962 olevassa vesilaissa säädetään vesivarojemme käytöstä ja hoidosta. Siihen on vuosikymmenten kuluessa tehty runsaasti muutoksia ja muutostarpeita on edelleen vesivarojen käytössä, arvostuksessa ja suojelutarpeissa tapahtuneiden muutosten seurauksena. Erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY) tulee aiheuttamaan muutostarpeita, joita toimikunta ei ole ehdotukseensa juuri ehtinyt ottaa mukaan. Toimikunta onkin todennut laatimansa luonnoksen hallituksen esitykseksi edellyttävän riittävän laajapohjaista jatkovalmistelua. SVK:n käsityksen mukaan se työ ei voi olla vain asetusten ja muihin lakeihin aiheutuvien muutosten valmistelua, vaan vielä myös varsinaiseen vesilakiluonnokseen kohdistuvaa jatkovalmistelua. Vapaa-ajankalastuksen näkökulmasta mm. jokamiehenoikeuksien, vesistöjemme kunnostustarpeiden ja vesistörakentamisesta aiheutuvia kalataloudellisten ym. haittojen ja vahinkojen tarkastelun ja ehkäisyn osalta on tarpeen arvioida asioita uudelleen jatkovalmistelun yhteydessä.

Oikeus liikkua vesistössä

Käsityksenään toimikunta ilmoittaa, että perinteisiä kaikille kuuluvia yleisiä vesienkäyttöoikeuksia ei ole tarpeen muuttaa ja laaja oikeus vesistössä kulkemiseen tulee taata jatkossakin. Ongelmaksi toimikunta on kuitenkin kokenut veneilystä aiheutuva häiriö rantakiinteistöjen omistajille ja muille vesillä liikkujille. Esimerkkinä toimikunta mainitsee vesiskootterilla tai muulla vesikulkuneuvolla tapahtuvan edestakaisen ajon rannan edustalla. Ratkaisuksi tähän pulmaan rantakiinteistöjen omistajia koskevalta osin toimikunta ehdottaa rikoslain 25 luvun 11 §:ään sisältyvän kotirauhan ulottamista pihaan välittömästi liittyville vesialueille. Mietinnössä ei kuitenkaan ole tarkemmin selvitelty niitä perusteita, miten pihaan välittömästi liittyvä vesialue - usein osakaskunnan tai jonkun muun kuin rantakiinteistön omistajan omistama - määriteltäisiin. Häiriön laatu kuten melu tai aallokko verrattuna melojan tai kalastajan hiljaiseen liikkumiseen ei ole saanut mitään erityishuomiota toimikunnan esityksessä. SVK:n mielestä kalastuksen osalta riittää, että kalastuslain 6 luvun 39 §:n mukaan kalastusta harjoitettaessa on vältettävä kaikkea sellaista, joka voi aiheuttaa rannan omistajalle tai haltijalle tarpeettomasti haittaa tai häiriötä. Tämä koskee myös veneellä liikkuvaa kalastajaa, kalastaa hän sitten omilla vesillään tai yleiskalastusoikeuksien puitteissa. Kalastuslain 2 luvun 11 §:n perusteella TE -keskukset voivat myös rajoittaa maksullisena yleiskalastusoikeutena harjoitettavaa viehekalastusta.

SVK:n käsityksen mukaan jokamiehenoikeuksien perusteella tapahtuvan vesillä liikkumisen säätelyä on tarkasteltava uudelleen ja pyrittävä mm. kulkemisen ja pihapiirin määrittelyn osalta poistamaan nyt esillä olevasta tekstistä huokuvat rajoitushalut ja tulkinnanvaraisuudet. Perinteisiä vesien yleiskäyttötoimintoja ei ole mitään tarvetta rajoittaa.

Kalatalousvelvoitteet ja kalatalousmaksut

Vesilakitoimikunta on ehdotuksessaan koonnut kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevat säännökset 3 luvun 13 §:ään. Edelleen on kuitenkin pitäydytty vanhassa järjestyksessä, jonka mukaan kalatalousvelvoite on ensisijainen ja kalatalousmaksuvelvoite vasta toissijainen lupaehto, jos kalatalousvelvoitteena määrättyjen toimenpiteiden suorittaminen aiheuttaisi niillä saavutettavaan hyötyyn verrattuna hankkeesta vastaavalle kohtuuttomia kustannuksia taikka kalatalousvelvoitteen määräämistä ei muusta syystä ole pidettävä tarkoituksenmukaisena. Kalatalousvelvoitetta korvaamaan määrätyn kalatalousmaksun on vastattava korvattavan velvoitteen kohtuullisia kustannuksia. SVK:n käsityksen mukaan niin kalatalousvelvoitteen kuin kalatalousmaksunkin tulee tarjota samantasoiset kalatalousvahinkojen ehkäisemis- ja vähentämisedellytykset, jolloin ympäristölupaviranomaiset päätöksessään voivat ottaa huomioon tarvittavien ehkäisemis- ja hoitotoimenpiteiden edellyttämän joustavuuden ja monipuolisuuden tarpeet ja edellytykset sekä asianomaista vesialuetta koskevat muut suunnitelmat, kuten kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat ja ympäristöviranomaisten suojelusuunnitelmat. Kalastusedellytysten kärsimien vahinkojen ehkäisemisessä ja hoidossa on myös aina kyse yleiselle kalatalousedulle ja yleiskalastusoikeuksilla kalastavien kansalaisten kalastusmahdollisuuksille koituvien haittojen ja vahinkojen torjunnasta. Kalatalousmaksujen siirtäminen kalavesien omistajien välittömään ohjaukseen ja käyttöön ei SVK:n käsityksen mukaan ole aiheellista vaan ne on pidettävä alueellisen kalatalousviranomaisen suunnitelmiin pohjautuvassa ohjauksessa.

Kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelman ja kalatalousmaksun käyttösuunnitelman hyväksymisestä on toimikunnan ehdotuksen 2 luvun 14 §:n mukaan tehtävä päätös noudattaen, mitä hallintolaissa säädetään. SVK:n käsityksen mukaan TE -keskusten toiminta vesitaloushankkeista aiheutuvien vahinkojen ehkäisemis- ja vähentämistyössä on sujunut kuluneina vuosina vapaa-ajankalastuksen edellytysten kannalta asianmukaisesti ja koko kalatalouden kenttä huomioonottaen tasapuolisesti. SVK pitää tärkeänä sitä, että myös alueella, mihin em. suunnitelmat kohdistuvat, kalastavien vapaa-ajankalastajien ja heidän järjestöjensä taholta voidaan näihin suunnitelmiin vaikuttaa ja vaatia niiden muuttamista.

Vesien tilan varjelu

Vesiympäristön ja vesivarojen erilaisten käyttötapojen yhteensovittaminen edellyttää hankkeiden toteuttamisedellytysten monipuolista tarkastelua. Toimikunnan mietinnössä selvästi korostuu vesivarojen käyttöönottoon kuten vesivoimalaitosten rakentamiseen ja käytön tehostamiseen myönteinen näkemys. Vesivarojen käyttöön otosta ja vesissä tapahtuvien tämän lain tarkoittamien toimenpiteiden ja hankkeiden vaikutuksesta aiheutuu muutoksia, jotka vahingoittavat ja haittaavat kalastoa ja kalastusta - niin maa- ja metsätalousministeriön hallinnon piirissä olevia talouskaloja kuin ympäristöministeriön hallinnon piirissä olevia luonnonsuojelulainsäädännössä lueteltuja kalalajeja. Toimikunnan esityksessä tämä merkitsisi äärimmilleen vietynä sitä, että suurissa hankkeissa, jotka aiheuttavat huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja tietysti myös kalastusoloissa, nykyisen oikeusharkinnan sijasta ratkaisu tapahtuisi lakiehdotuksen 3 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvostossa hankkeen tarkoituksenmukaisuutta arvioiden. SVK:n pitää tätä muutosta tarpeettomana ja on samaa mieltä tältä osin toimikunnan mietintöön eriävän mielipiteen jättäneiden tahojen kanssa. .

Pienet hankkeet, jotka eivät ole toimikunnan esityksen mukaan edes luvanvaraisia, kuten oman rannan ruoppaaminen ja ruoppausmassan sijoittaminen vesialueelle saattavat olla esim. kalojen lisääntymisvaiheessa haitallisia monilla vesialueilla, tulisi tehdä luvanvaraisiksi toimikunnan 2 luvun 6 §:ssä esitettyä laajemmin.

Voimistuvan ranta-asutuksen levitessä yhä enemmän ruovikkoisillekin rannoille ja rehevöityvien vesistöjen vesikasvillisuusalueiden laajetessa samoilla vesialueille saatetaan tehdä venepaikkoja ja uimarantoja lisääviä ja näköalaa avartavia ns. pikkuruoppauksia hyvin runsaasti ja niiden yhteisvaikutukset mm. kalaston lisääntymiselle jäävät arvioimatta ja kalataloudelliset haitat myös velvoitehoidon ulkopuolelle. Samoin virtaavien pikkuvesien kuten purojen ja norojen luonnontilan ylläpito on tärkeätä mm. niiden kalaston , kalojen kulkumahdollisuuksien ja kalastus- ja ravustusmahdollisuuksien säilyttämiseksi. Kysymyksessä eivät ole vain vielä luonnontilaiset purot, joiden liittämistä vesilain nojalla suojeltuihin luonnontyyppeihin toimikunta esittää selvitettäväksi vaan myös jo luonnontilansa menettäneet purouomat, jotka ovat ennallistettavissa tai pidettävissä "elävinä". SVK pitää tärkeänä, että ojituskysymyksiä tarkastellaan uudelleen vesilain jatkovalmistelun yhteydessä. Tässä yhteydessä on tarpeen parantaa mm. eri ojitushankkeiden yhteisvaikutusten arvioinnin edellytyksiä, valuma-aluekohtaista tarkastelua ojitushankkeen kokonaisvaikutukset selvittämiseksi ja aikaisempien ojitushankkeiden alle jääneiden purouomien ennallistamismahdollisuuksia. Ojitushankkeiden kohdalla ei SVK:n mielestä ole kyse mistään toimikunnan mainitsemasta tiedonkulun varmistamisesta vaan luvanvaraisuuden lisäämisestä ojitushankkeiden kohdalla.

 SVK kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa vesilakitoimikunnan mietinnöstä ja ilmoittaa olevansa valmis osallistumaan niin edellä esittämiensä asioiden kuin muidenkin vapaa-ajankalastuksen harjoittamiseen ja sen edellytysten ylläpitoon liittyvien vesilainsäädännön uudistamiseen liittyvien kysymysten käsittelyyn tulevan jatkovalmistelun yhteydessä.



 
Powered by WebUpdate