30.04.2017 13:54
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2003 >> Kalastuslain 11§















 
 
 
 
 
 
KALASTUSLAIN 11§

Lausunto Kalastuslain 11 §:n muuttamisesta 15.4.2002

Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö tutustuttuaan viitekirjeen yhteydessä lähetettyyn kalastuslain muutosehdotukseen ja siihen liittyvään muistioon esittää lausuntonaan seuraavaa.

Maa- ja metsätalousministeriö on päätynyt esittämään kalastuslain 11 §:n lähes täydellistä muuttamista ja uudelleen kirjoittamista muistiossa esitellyin perusteluin. Niistä keskeisin liittyy korkeimman hallinto-oikeuden 6.2.2002 antamaan päätökseen, jolla se on kumonnut muusta vesistöstä aidalla erotetulle pienehkölle vesialueelle asetetun onkimis-, pilkkimis- ja viehekalastuskiellon. Päätöksessään Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että kaupallinen virkistyskalastustoiminta ei palvele kalastuslain 1 §:ssä säädettyjä pyrkimyksiä ja on näin todennut lain vastaiseksi aina vuodesta 1983 alkaen noudatetun käytännön, jossa pienehköiltä vesialueilta on yleiskalastusoikeudet voitu kumota ennen kaikkea kaupallisten istuta ja pyydä - kalastuspaikkojen ylläpidon varmistamiseksi. Kuten ministeriön muistiossakin mainitaan, tämä käytäntö on ollut esillä myös käsiteltäessä lakialoitteen pohjalta laadittuja kalastuslain muutoksia, joilla mahdollistettiin yleiskalastusoikeutena viehekalastus. Silloin käytäntö jäi kirjaamatta mukaan varsinaiseen lakitekstiin.

SVK:n käsityksen mukaan tarvittava lainmuutos, jolla vuodesta 1983 toteutetun, pienialaisten kaupallisten istuta ja pyydä -hankkeiden edellytyksiä turvaavan kieltojärjestelmän jatkuvuus olisi turvattu, ei edellytä näin suurta 11 §:n uudelleenkirjoittamista. Sama koskee yleiskalastusoikeutena mahdollisen viehekalastuksen rajoittamista tai kieltämistä samoin perustein yleiskalastusoikeuksina harjoitetun onkimisen ja pilkkimisen kanssa.

SVK näkee tämän 11 §:n muutosehdotuksen laajuudessa myös merkkejä siitä, että koko nyt suhteellisen hyvin toimivaksi muotoutunut ja mittasuhteiltaan vaatimattomaksi jäänyt kieltojärjestelmä, jonka puitteet ovat syntyneet niin kalastuslain kirjaimen kuin kalatalousviranomaisten ja oikeusjärjestelmän päätösten ja tulkintojen tuloksena, haluttaisiin osin vesittää, kenties laajentaa. Yleiskalastusoikeuksina harjoitetut onkiminen, pilkkiminen ja viehekalastus eivät kalastusteholtaan ole sellaisia tekijöitä, jotka ensimmäisinä haittaisivat tutkimusta tai uhkaisivat kala- ja rapukantaa tai hoidon tulosten turvaamista. Verkkokalastuksen ja muiden tehokkaampien pyyntitapojen vaikutukset ovat huomattavasti suurempia.

Itse lakiin ja/tai lakiesityksen perusteluihin on siksi otettava maininta siitä, että onkimista, pilkkimistä ja viehekalastusta koskevia kieltoja tai rajoituksia voidaan antaa vain, mikäli muiden tehokkaampien pyyntimuotojen rajoittaminen tai kieltäminen ei riitä kalastuslain 1§:n tavoitteiden tai kalakannan tavanomaista tehokkaamman hoidon tulosten turvaamiseksi tai muiden, kalastuksesta johtuvien ja kalakantaa, sen hoitoa, käyttöä tai tutkimusta haittaavien vaikutusten ehkäisemiseksi.

Jos 11 §:n muutosesitystä viedään eteenpäin nyt lausunnolle lähetetyltä pohjalta, mukaan on otettava myös määritelmä kieltoalueiden luonteesta: pienimuotoiset ja suljetut alueet. Tämä vastaa nykyisten istuta ja pyydä -alueiden käytäntöä. Ongelmia ja valitusten aiheita on syntynyt, kun 11§:n mukaisia kieltoalueita on ulotettu koskemaan suurempia vesialueita tai ääritapauksissa jopa järvireittiä, kuten ns. SUOMA-kalastusmatkailuhankkeen yhteydessä. Näissä tapauksissa pyyntikokoisten istukkaiden määrä suhteessa kieltoalueen pinta-alaan on jäänyt pieneksi ja toiminnan taloudellisten tulosten turvaaminen on kohtuuttomasti rajoittanut yleiskalastusoikeuksien käyttöä.

SVK edellyttää myös muutoksia kalastusalueiden mahdollisuuteen asettaa omatoimisesti yleiskalastusoikeudet poistavia tai rajaavia kieltoja vesialueilleen. Vuosina 1983 -1993 kalastusalueilla oli mahdollisuus asettaa tarvittaessa - kalaveden tuoton pienuuden tai muun pätevän syyn vuoksi - tämänkaltaisia kieltoja tai rajoituksia omasta aloitteestaan tai vesialueen omistajan pyynnöstä korkeintaan kolme kuukauden ajaksi. Milloin kielto tai rajoitus on tarpeen toistuvasti määräys oli alistettava kalastuspiirin vahvistettavaksi.

Vuodesta 1994 alkaen tuota kalastusalueen itse määräämän kiellon tai rajoituksen kestoaikaa venytettiin kuuteen kuukauteen. Tämä lainkohta on ministeriön muutosehdotuksessa jätetty ennalleen, mutta ajanmukaistettu muuttamalla kalastuspiirin tilalle työvoima- ja elinkeinokeskus, missä toimiva kalastusyksikkö nykyisin hoitaa alueellisia kalastusasioita.

SVK esittää, että kalastusalueiden omatoimisen yleiskalastusoikeuksien rajoittamiseen kohdistuvan kiellon tai rajoituksen määräajaksi määrättäisiin vain tuo alunperin ollut kolme kuukautta. Kiellon mahdollinen muuttamistarve, jatkamistarve ym. seikat ovat kyllä arvioitavissa suhteellisen pikaisesti ja nykyaikaiselle palvelevalle hallinnolle on kolmessa kuukaudessa riittävästi aikaa varmistaa tarpeellisen kiellon tai rajoituksen jatkoedellytykset.

Yhteenvetona SVK toteaa pitävänsä kalastuslain 11 §:n muutosehdotusta esitetyssä laajuudessa tarpeettomana. Pienimuotoisten kaupallisten istuta ja pyydä -hankkeiden turvaaminen niitä tapauskohtaisesti vaarantavilta yleiskalastusmuodoilta on SVK:n käsityksen mukaan matkailukalastushankkeiden kannalta taloudellisesti perusteltua ja tätä koskeva muutos lisättävissä nykyiseen pykälään.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää, että 11 §:n ensimmäinen momentti kirjoitettaisiin seuraavaan muotoon:

Työvoima- ja elinkeinokeskuksella on oikeus määrätyllä vesialueella rajoittaa 8 §:ssä tarkoitettua onkimista, pilkkimistä ja viehekalastusta sekä 9 §:ssä tarkoitettua lupien myöntämistä taikka kieltää ne, jollei muut pyydysten tai kalastustapojen rajoitukset ole riittäviä:

1) 1 §:ssä mainittujen tavoitteiden tai kalakannan tavanomaista tehokkaamman hoidon tulosten turvaamiseksi;

2) kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kala- tai rapuistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaamiseksi; taikka

3) jos tietyllä vesialueella vallitsevat erityiset olosuhteet sitä edellyttävät.

...11 §:n 3 momentin kalastusalueen kiellon tai rajoituksen enimmäisajaksi SVK esittää 3 kuukautta:

?? määrätä 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai rajoituksen enintään kolmen kuukauden ajaksi. ?

Lisäksi SVK esittää, että esityksen perusteluissa määritellään rajoitus- ja kieltoalueet luonnonolosuhteiltaan suljetuiksi ja pienialaisiksi kohteiksi.



 
Powered by WebUpdate