01.05.2017 03:39
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2003 >> Lohen rannikkokalastus















 
 
 
 
 
 
LOHEN RANNIKKOKALASTUS

Lausunto lohen rannikkokalastuksen kehitystyöryhmän muistiosta 7.1.2003

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) antaa tutustuttuaan viitekohdassa mainitun kirjeen yhteydessä järjestölle toimitettuun mietintöön lausuntonsa sen kalataloutta koskevista ehdotuksista. Puuttumatta sen enempää halli- ja norppakantojen säätelyä koskeviin esityksiin keskusjärjestö kuitenkin korostaa näiden molempien lajien kuuluvan merialueittemme alkuperäiseen eläimistöön, joten hylkeiden kohtaamisen ja havainnoinnin luonnossa tulee muodostaa pysyvä osa vapaa-ajankalastajien samoin kuin muidenkin rannikkomme luonnossa liikkuvien ja virkistyskäyttäjien kokemaa elämysmaailmaa. Tämän vuoksi maa- ja metsätalousministeriön ei tule toteuttaa merialueittemme hyljekantojen säätelyä pelkästään tässä työryhmämietinnössä esitetyistä ja yksinomaan elinkeinokalatalouteen tahi metsästyspyrkimyksiin liittyvistä tavoitteista lähtien. Lohenkalastuksen osalta keskusjärjestö esittää lausuntonaan seuraavaa.

Työryhmän mietinnön tavoitteena on rannikon lohenkalastuksen kehittäminen ja mietinnön mukaan (s. 11) se "tapahtuu optimaalisella tavalla siten, että luonnonlohikantojen tila paranee samalla kun istutettujen lohikantojen hyödyntäminen lisääntyy ja ammattikalastus hyötyy". Työryhmä on päätynyt esittämään nykyiseen lohenkalastukseen vaikuttavien suojelutoimien purkamista heti kuluvasta vuodesta alkaen, vaikka toisaalta mietinnöstä käy ilmi, että asiaan liittyvä tutkimustoiminta ei ole vielä päättynyt saati ole johtopäätösvaiheessaan. Näin siis kuluvanakin keväänä on mahdollisuus taas kokea ns. lohisota, vaikka uusia asiallisia perusteita asetuksen muutoksille ei löydykään. Kun otetaan huomioon ministeriön asettaman työryhmän yksipuolinen rakenne, nämä esitykset ovat ymmärrettävissä tätä taustaa vasten. SVK:n käsityksen mukaan näin ei kyetä luomaan lohipolitiikallemme ajankohtaista linjaa. Kansallisen lohipolitiikkamme perusteet on tutkittava ja soviteltava perusteellisesti ennen kuin uusia, edes vähäisiksi arvioituja asetusten muuttamisia toteutetaan. Lohen arvo, taloudellinen merkitys ja saatavuus ei ole enää pelkästään merialueittemme ammattimaisesti harjoitetun kalastuksen varassa ja vain sille merkityksellistä.

Itämeren lohen merkitys suomalaisille elinkeinokalastajille ei enää ole samaa luokkaa kuin muutama vuosikymmen sitten. Erityisesti lohen hintataso on pudonnut rajusti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Luonnonlohen hinta noudattelee nykyisin kasvatetun tuontilohen ja kotimaisen sekä tuodun kirjolohen hintatasoa. Merialueen ammattimaista kalastusta harjoittavien pyynti suuntautuu nykyisin moneen kalalajiin ja tuottavimmat pyyntikohteet on useimmilla elinkeinokalastajilla jo muita kalalajeja kuin lohi rannikkokalastuksen piirissä. On selvää, että paluuta lohenkalastuksen entisen kaltaisen suhteellisen merkityksen tasolle ei ole. Ei edes eväleikkaamalla miljoonat lohi-istukkaat velvoiteistuttajien rahoituksella ja rakentelemalla elinkeinokalastukseen luonnonlohien "pyydystä ja päästä"- kalastukseen sopivia uudenlaisia pyyntilaitteita valtion tuelle kuten työryhmä esittää.

Suomen Itämeren puoleisten säilyneiden luonnonlohijokien alkuperäiset kalakannat ja vielä vapaisiin lohijokiin Salmon Action Plan-ohjelman mukaisesti mahdollisesti kotiutuvat lohikannat muodostavat tärkeän kansallisen luonnonvaran, jolla on huomattavaa aluetaloudellista merkitystä jokisuilla ja jokivarsilla. Merialueilla ammattimaisen monilajikalastuksen piirissä jo aikaisemmin esittämistämme syistä lohenkalastuksen merkitys on tässä suhteessa vähentynyt. Erityisesti näihin kotijokiinsa syönnösvaellukseltaan palaaviin kaloihin ei tulisi kohdistaa tehokasta ammattimaisesti harjoitettua kalastusta. Nämä kotijokiinsa palaavat lohet liikkuvat meressä sekaisin rakennettujen lohijokien velvoiteistutuksista peräisin olevien ja syönnösvaellukseltaan istutusalueilleen palaavien lohien kanssa. Merialueella lohenkalastus kohdistuu ja saaliiksi saadaan molempiin ryhmiin kuuluvia lohia. Tästä sekakalastuksesta on päästävä irti ja siksi lienee yritetty kehittää mm. työryhmän mietinnössä esitettyä luonnonlohien "pyydystä ja päästä"- kalastukseen sopivaa menetelmää. On muistettava, että tähän erotteluun on myös mahdollisuus päästä luonnonmenetelmällä, koska lohet palaavat kotijokiinsa ja istutusalueilleen uskollisesti. Velvoitelohienkin talteenotto voisi tapahtua vasta niiden istutusalueiden eli kotijokien suualueilla ja alimman padon ja merenvälisellä vielä vapaalla jokialueella. Näin myös olisi mahdollisuus luoda arvostettu kalastusmatkailukohde tuon rakennetunkin alimmalle osuudelle, joka voi olla sadoista metreistä kymmeniin kilometreihin.

SVK:n käsityksen mukaan lohenkalastuksen kehittäminen kestävän kehityksen merkeissä ja kansallisen lohipolitiikkamme rakentaminen vaatii siis paljon nykyistä monipuolisempaa tarkastelua eikä tässä mietinnössä esitettyjä lohenkalastusta ohjaaviin säännöksiin esitettyjä muutoksia ole aihetta ryhtyä toteuttamaan. Maa- ja metsätalousministeriön olisi kuitenkin syytä pikaisesti selvittää, mitä mahdollisuuksia on soveltaa maamme lohenkalastuksen järjestelyihin laajemminkin työryhmän mietinnössä vain valtioneuvosto asetuksen (285/96) rajoitusalueelle IV ehdotettujen seisovilla pyydyksillä tapahtuvan lohenkalastuksen lopettamisen edellyttämien lunastusten tai muiden tarkoituksen mukaisten tukitoimenpiteiden toteuttamista.

Työryhmän mietinnössä tukeudutaan useissa kohdin Itämeren kansainvälisen kalastuskomission (IBSFC) suosituksiin ja päätöslauselmiin, joita Suomenkin kannanotot lienevät tukeneet. SVK huomauttaa tässä yhteydessä, että Suomen kannanottojen valmistelu ei ole kovinkaan avointa ja nykyaikaista, sillä mm. vapaa-ajankalastajajärjestöt sekä luonnon- ja ympäristösuojelujärjestöt eivät niitä valmisteltaessa pääse lausumaan näkemyksiään. Tilanne on ollut toisin vapaa-ajankalastusjärjestöjen osalta kalastuskomission toiminnan alkuvuosikymmeninä. Tämä tilanne tulisi palauttaa ja samalla myös laajentaa lausunnonantajien joukkoa.



 
Powered by WebUpdate