27.04.2017 04:24
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2011 >> Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus















 
 
 
 
 
 
YHTEISEN KALASTUSPOLITIIKAN UUDISTUS

Lausunto komission yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevista asetusehdotuksista, 30.9.2011

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi asiassa ja esittää kunnioittaen seuraavaa.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) yhtyy komission näkemykseen tähän saakka harjoitetun kalastuspolitiikan ongelmista ja pitää tarvetta uudistaa yhteisön kalastuspolitiikkaa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään suuntaan perusteltuna ja välttämättömänä. SVK:n mielestä yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisen tavoitteet ovat pääosin kannatettavia, kuten
- ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys,
- tahattomien saaliiden vähentäminen, ennalta varautuvan lähestymistavan (varovaisuusperiaate) ja ekosysteemilähestymistavan noudattaminen ja
- kalakantojen palauttaminen kestävän enimmäistuoton tasoa (MSY) suuremmiksi vuoteen 2015 mennessä.

Uudistamisehdotuksen peruspuute on, että se ei tunnista vapaa-ajankalastusta kalastusalan toimijaksi. Ehdotus ei näe vapaa-ajankalastuksen eikä kalastusmatkailun mahdollisuuksia hyödyntää ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla kalavaroja sekä tu-kea rannikkoyhteisöjen säilymistä elinvoimaisina.
  
Vapaa-ajankalastus ja yhteinen kalastuspolitiikka
Ehdotuksessa  ei käsitellä vapaa-ajankalastusta osana yhteistä kalastuspolitiikkaa, vapaa-ajankalastuksen merkitystä kalavarojen talteenotossa ja ihmisten fyysisen ja henkisen virkistyksen lähteenä tai vapaa-ajankalastuksen mahdollisuuksia ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kalastuksen järjestämisessä.
Ainoa varsinainen viittaus vapaa-ajankalastukseen sisältyy ehdotuksen oikeudellista sisältöä koskevaan suhteellisuusperiaatteen tarkasteluun, jossa todetaan, että "jäsenvaltioilla on edelleen vapaus jakaa neuvoston niille jakamat kalastusmahdollisuudet parhaaksi katsomallaan tavalla alueiden tai toimijoiden kesken, ja näin ollen niillä on runsaasti liikkumavaraa päättää siitä, minkälaisen sosiaalisen tai taloudellisen mallin mukaan niille myönnettyjä kalastusmahdollisuuksia hyödyntävät."

Yhteinen kalastuspolitiikka vaikuttaa kuitenkin yhä enemmän vapaa-ajankalastukseen, eikä jäsenvaltioiden liikkumisvara tässä suhteessa ole sellainen kuin uudistamisehdotuksessa esitetään.
Epäonnistuneen kalastuspolitiikan seuraukset, kalavarojen ehtyminen ja vaelluskalakantojen tuhoutuminen liikakalastuksen vuoksi, ovat vahingollisia myös vapaa-ajankalastukselle.
Yhteisen kalastuspolitiikan valvonta-asetus edellyttää myös vapaa-ajankalastuksen saalistietojen keräämistä.
Ehdotuksessa uudeksi Itämeren lohikantojen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi on merkittävässä määrin puututtu vapaa-ajankalastuksen, ei pelkästään merialueella vaan myös jokialueilla. Todennäköisesti samanlainen tilanne syntyy, kun meritaimenelle ryhdytään laatimaan vastaavaa käyttö- ja hoitosuunnitelmaa.

Vapaa-ajankalastuksen sisällyttäminen osaksi yhteistä kalastuspolitiikkaa saattaisi luoda paremmat mahdollisuudet saada käyttöön EU-varoja myös muuhun kuin merialueen ammattikalastusta palvelevaan kalavesien kunnostamiseen ja kalakantojen hoitoon.

Uudistuksessa esitetään yhteisen kalastuspolitiikan (alueellisten) neuvoa antavien toimikuntien toiminnan vakiinnuttamista ja käytön laajentamista. Toimikuntien nykyisessä kokoonpanossa 2/3 enemmistöä käyttää elinkeinokalatalous. Vapaa-ajankalastajat luetaan kalastusalan ulkopuolisiin sidosryhmiin, joilla 1/3 osan edustus toimikuntien kokouksissa.
Kuitenkin vapaa-ajankalastus esimerkiksi Suomessa on taloudellisesti mitattuna kalastusalan merkittävin osa-alue, jonka vaikutukset kansalaisten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin ovat huomattavat. Tästä syystä vapaa-ajankalastajien edustusta neuvoa antavien toimikuntien päätöksenteossa tulee kasvattaa.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä Suomen kannanotossa uudistukseen tulisi esittää, että
- vapaa-ajankalastus yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa otetaan huomioon tasavertaisena toimijana elinkeinokalastuksen ja kalanviljelyn rinnalla,
- vapaa-ajankalastuksen edistäminen määritellään osaksi yhteistä kalastuspolitiikkaa huomioon ottaen sen merkityksen ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävänä tapana hyödyntää kalavaroja,
- vapaa-ajankalastuksen edustajille tarjotaan tasavertaiset mahdollisuudet toimia komission kalastus- ja viljelyalan komiteassa (ACFA),
- komission kalastuksesta vastaavaan pääosastoon perustetaan riittävällä asiantuntemuksella ja resursseilla varustettu vapaa-ajankalastuksen yksikkö ja että
- uudistuksen yhteydessä neuvoa antavien toimikuntien (nyk. alueelliset neuvoa antavat toimikunnat) kokoonpanoa muutetaan niin, että vapaa-ajankalastajat osana kalastusalaa ja muut yhteisen kalastuspolitiikan sidosryhmät saavat nykyistä paremman edustuksen toimikuntiin.

Kestävä enimmäistuotto ja uhanalaiset vaelluskalakannat
Kestävän enimmäistuoton (MSY) soveltaminen kaavamaisesti kaikkeen kalastukseen aiheuttaa ongelmia erityisesti uhanalaisille vaelluskalakannoille, jotka koostuvat useista jokikohtaisista kannoista ja joiden kalastus merellä kohdistuu kaikkiin kantoihin niiden tilasta riippumatta.
Samoin usean lajin sekakantakalastuksessa kalastuksen mitoittaminen pääkalastuskohteen MSY:n mukaan johtaa muiden, mahdollisesti heikommassa kunnossa olevien kalalajien kantojen taantumiseen. Näistä syistä MSY voi olla vain hyödyntämisen ylärajana.
Sekakantakalastuksessa, jonka lajikohtaiset saalisosuudet ovat kohtuullisen ennustettavia, kalastus tulee mitoittaa niin, että mikään saalisosuudeltaan merkittävä kalalaji tai -kanta ei vaarannu.
Uhanalaisten vaelluskalakantojen kalastus, esimerkiksi lohenkalastus tulisi siirtää merialueelta jokiin tai jokisuihin, jolloin se voitaisiin mitoittaa kunkin kalastettavan kannan kestävyyden mukaiseksi.

Muilta osin SVK toivoo Suomen kannanotossa yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta kiinnitettävän huomiota seuraaviin asioihin:
- kalojen poisheittokiellon rinnalla yhteisen kalastuspolitiikan tulisi ohjata kalastusta käyttämään nykyistä valikoivampia pyydystyyppejä ja muita tekniikoita, joilla vältetään ei-toivottu saalis ja
- vesiviljelyn toteuttamisessa tulee myös korostaa ekologista kestävyyttä sekä kalarehujen että vesiviljelyn ympäristövaikutusten osalta.



 
Powered by WebUpdate