01.05.2017 03:38
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2011 >> Lohikannan monivuotinen hoitosuunnitelma (mmvk)















 
 
 
 
 
 
LOHIKANNAN MONIVUOTINEN HOITOSUUNNITELMA (MMVK)

Kirjallinen lausunto valtioneuvoston kirjelmästä (U 53/2011 vp) eduskunnalle
ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (Itämeren lohikanta), 5.12.2011


Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut EU:n komission ehdotukseen "Itämeren lohikannan ja kyseistä kantaa hyödyntävien kalastuksien monivuotiseksi suunnitelmaksi" ja siitä laadittuun valtioneuvoston kirjelmään U 53/2011 vp.

KOMISSION EHDOTUS
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) yhtyy komission näkemykseen tähän saakka harjoitetun lohenkalastuspolitiikan ongelmista ja pitää tarvetta uudistaa yhteisön lohenkalastuspolitiikkaa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään suuntaan perusteltuna ja välttämättömänä. Lohenkalastuksen ohjauksessa tulee huomioida paras tutkimustieto ja tieteelliset lausunnot (ICES, STECF) luovat hyvän pohjan päätöksenteolle.

Kalastus Itämeressä on ns. sekakantakantakalastusta, jossa kalastetaan useita eri jokikantoja. Näistä harvat, kuten Tornionjoen ja Kalix -joen kannat on arvioitu kohtuullisen vahvoiksi, kun taas useimmat ovat heikossa tilassa ja vaarassa tuhoutua.
Sekakantakalastus on Itämeren lohenkalastuksen ja kantojen hoidon suurin ongelma, mikäli ehdotuksen mukaisesti halutaan
1) hyödyntää Itämeren lohikantoja kestävän enimmäistuoton periaatteen mukaisesti ja
2) turvata Itämeren lohikannan geneettinen eheys ja monimuotoisuus.
Sekakantakalastusta merellä on mahdotonta toteuttaa samanaikaisesti kunkin kalastuksen kohteena olevan lohikannan kestävän enimmäistuoton mukaisesti (tavoite 1).
Sekakantakalastus on erityisen tuhoisaa heikoille lohikannoille, joiden elvyttäminen on perusedellytys Itämeren lohikannan monimuotoisuuden turvaamiselle (tavoite 2). Alkuperäispopulaatioiden geneettisen puhtauden säilyminen edellyttää sekin niiden vahvistamista.
Istutusten lopettaminen ei sinällään edistä heikkojen lohikantojen geneettisen eheyden suojelua, ellei lohikannoille luoda edellytyksiä elpyä elinvoimaisiksi lopettamalla niiden kalastus merellä.

Komissio ei esitä sekakantakalastuksen lopettamista, vaan merikalastusta ehdotuksen mukaisesti voidaan jatkaa, kunhan pyyntikiintiön mukainen kalastuskuolevuus pysyy tasolla 0,1.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä komission ehdotus on huomattava parannus nykytilanteeseen. Se ei kuitenkaan riitä heikkojen lohikantojen elpymiseen eikä vahvista esimerkiksi Tornionjoen lohikantoja tasolle, joka loisi edellytykset elinvoimaiselle kalastusmatkailulle jokilaaksossa.
SVK: n mielestä Itämeren lohikantojen hoidon ja kalastuksen monivuotisen suunnitelman lähtökohtana tulee olla lohen kaupallisen merikalastuksen keskeyttäminen toistaiseksi, kunnes kaikki kalastuksen kohteena olevat lohikannat ovat elpyneet kalastusta kestävälle tasolle.
Lohen kalastus tulee siirtää jokiin tai rakennetuissa joissa alimman vaellusesteen alapuolisille alueille ja kunkin lohikannan kalastus tulee mitoittaa sen kestävyyden mukaiseksi tasolle, joka mahdollistaa lohikannan elpymisen.


VALTIONEUVOSTON ALUSTAVA KANTA

Lohen kalastuksen säätely meressä
Kirjelmässä väitetään, että lohen sekakantakalastus olisi ongelma vain Itämeren pääaltaalla, jossa sekakantakalastusta tulisi rajoittaa, kun taas Suomen rannikkokalastuksessa tätä sekakantakalastuksen ongelmaa ei ole kalastuksen kohdistuessa paremmassa tilassa oleviin lohikantoihin.
Väite ei pidä paikkaansa, sillä Suomen rannikkokalastuksen kohteena ovat Tornionjoen lohikannan lisäksi useimpien Perämeren jokien, kuten Simo-, Rickle-, Sävar-, Öre- ja Lödgejokienjoen heikot lohikannat.
Kuten ehdotuksen vaikutuksia (5.) koskevasta arviosta voi lukea, sekakantakalastuksessa kalastuspaineen säätäminen kunkin kalastuksen kohteena olevan kannan mukaisesti on mahdotonta.
Tästä syystä Suomen tulisi seurata Ruotsin vesistöasioista vastaavan organisaation Havs och Vatten myndigheten (HaV) esitystä ammattimaisen lohenkalastuksen lopettamista avomerellä vuodesta 2013 alkaen. Lohen ammattikalastus sallittaisiin ainoastaan jokien edustoilla ja välineinä saisi käyttää vain lohiloukkuja.
HaV:n esityksen mukaan lohenkalastus siirrettäisiin niiden jokien edustoille joihin istutetaan lohta sekä niihin missä lohikannat ovat elinvoimaisimpia. Järjestely poistaisi sekakantakalastuksen ongelmat säätämällä kukin lohikannan kalastusta sen tilan mukaisesti.

Pyyntikiintiöt (TAC) merikalastuksessa
Kalastuksen säätelyssä on Itämerellä perinteisesti erotettu kaksi erillistä lohen pyyntikiintiötä: Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden yhteinen TAC ja toisaalta Suomenlahden TAC. Jaolle ei enää ole perusteita, sillä Suomenlahden kannat eivät ole enää samassa määrin erillisiä kuin aikaisemmin. Perämeren jokien luonnonlohet, päinvastoin kuin istutuslohet, vaeltavat suuressa määrin myös Suomenlahdella. Esimerkiksi rysäkalastuksen saaliista oli Kotkan edustalta vuosina 2001-2010 touko-kesäkuussa RKTL:n keräämissä saalisnäytteissä suomuanalyysin perusteella keskimäärin 62 % luonnonlohta (Lohityöryhmä, RKTL 2011, s. 25). Vuoden 2012 saaliskiintiöstä päätettäessä MMM esitti vanhan kiintiön säilyttämistä perusteena se, että "Suomenlahden lohen TAC:n säilyttäminen nykytasollaan on perusteltua, koska Suomenlahden lohisaaliit perustuvat viljeltyihin ja istutettuihin lohiin" (Perustelumuistio MMM 2011-00886, 11.10.2011).

Kirjelmässä väitetään että vuoden 2010 raportoidut lohisaaliit Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella (143 000 lohta) vastaisivat komission ehdottamaa (0,1) kalastuskuolevuuden tasoa, "koska samana vuonna Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella arvioidaan olleen noin 1,7 miljoonaa kalastuksen kohteena olevaa aikuista lohta".
Väite ei pidä paikkaansa. Lohityöryhmän raportin mukaan (RKTL 2011)  
7,6 miljoonasta mereen tulleesta vaelluspoikasesta selviytyi kalastettavaksi tai kotijokiinsa lisääntymään vain runsaat puoli miljoonaa lohta. Kun mukaan lasketaan poisheitetty ja raportoimaton saalis, on kalastuskuolevuus merellä ollut 40-60% (F 0,4-0,6).  Siten lohisaalis ylittää moninkertaisesti komission ehdottaman 10 %:n kalastuskuolevuuden arvon (0,1) mukaisen kiintiön, joka olisi noin 50 000 lohta.

SVK esittää, että valtioneuvoston kannanotossa Itämeren lohikantojen hoidon ja kalastuksen monivuotisen suunnitelmaksi esitetään lohen kaupallisen merikalastuksen keskeyttämistä toistaiseksi, kunnes kaikki kalastuksen kohteena olevat lohikannat ovat elpyneet kalastusta kestävälle tasolle.
Lohen kalastus tulee siirtää jokiin tai rakennetuissa joissa alimman vaellusesteen alapuolisille alueille ja kunkin lohikannan kalastus tulee mitoittaa sen kestävyyden mukaiseksi tasolle, joka mahdollistaa lohikannan elpymisen.


Pyyntikiintiöt joissa ja Tornionjoen kalastussääntö
Jokialueille esitetään myös maksimaalisen kalastuskuolevuuden määrittämistä kansallisilla päätöksillä, jotka perustuisivat esitettyihin tavoitteisiin pääsemiseen. Käytännössä tämä johtaisi jokikohtaisiin lohisaaliiden kokonaiskiintiöihin.
SVK:n näkemyksen mukaan myös jokiin voidaan asettaa kokonaiskiintiöitä, joilla varmistettaisiin tavoiteltu poikastuotannon taso. Vapakalastuksen saaliit ovat tutkimuksen piirissä olevissa joissa, esimerkiksi Tornionjoessa, olleet alle 15 % jokiin nousseista lohista ja muu osa nousseista lohista on jäänyt lisääntymään.
SVK:n mielestä joessa ja jokisuussa tulee asettaa erilliset saalisrajoitukset passiivipyydyksillä ja vapavälineillä harjoitettavalle kalastukselle.
Jokikalastuksessa sekä vapakalastajille että passiivipyydyksiä käyttäville tulee vastaavasti asettaa saaliin ilmoitusvelvollisuus, joka voidaan kytkeä osaksi jokien lupajärjestelyä niin, että saalistiedot kerää luvanmyöntäjä, joka välittää tiedot edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle.

Toisin kuin kirjelmässä väitetään, Tornionjoen kalastussääntö ei ole esimerkki toimivasta käytännön järjestelystä. Päinvastoin sitä voi pitää hyvänä esimerkkinä toimimattomasta kalastusjärjestelystä, joka lohikannan lisäksi vaarantaa erittäin uhanalaiseksi määritellyn Tornionjoen.
SVK:n mielestä komission ehdotus luo edellytykset Tornionjoen kalastusta koskevan rajajokisopimuksen ja sen kalastussäännön muuttamiseksi kestävän käytön vaatimuksia vastaavaksi, sillä komission ehdotus koskee molempia sopijaosapuolia.

Merikalastuksen valvonta, raportointi ja seuranta
Ehdotuksessa esitetään kaikkien kaupallisesti merellä lohia kalastavien alusten, koosta riippumatta, asettamista saaliin osalta raportointivelvollisiksi. SVK kannattaa tehtyä ehdotusta.

Istutukset luonnonlohijokiin, potentiaalisiin lohijokiin ja mereen
Ehdotuksessa esitetään lohi-istutusten sallimista vain luonnonlohijokiin ja potentiaalisiin lohijokiin. Muilta osin suoraan mereen ja huonokuntoisiin jokiin tehtävistä lohi-istutuksista luovuttaisiin siirtymäajan puitteissa.
SVK kannattaa istutusten korvaamista lohikantojen luontaista lisääntymistä ja jokivaelluksen aikaista eloonjääntiä parantavilla toimilla kutujoissa ja kutujokien suualueilla, kuten jokeen nousevan lohen kalastuskuolevuuden vähentäminen jokien suualueilla (kalaväylät), nousuesteiden poistaminen tai ohittaminen, lisääntymisympäristöjen kunnostukset ja jokivaelluksen aikaisen predaation vähentäminen. Menettelyn pitkän aikavälin tuloksena voi odottaa luontaisten lohikantojen elinvoimaisuuden vahvistumista.
Merkittävimpiin suuriin suomalaisiin padottuihin, potentiaalisiin lohijokiin on rakennettu ja suunniteltu kalateitä ja niiden lohikantojen palauttamiseen tähtäävät istutukset tulee säilyttää.

Komissio esittää istutusten kieltämistä joissa (ja niiden suualueilla meressä), joihin ei enää voida palauttaa luontaisesti lisääntyvää lohikantaa. Perusteluna esitetään alkuperäisten lohikantojen "geneettistä saastumista" muissa lohijoissa. SVK:llä ei ole tiedossa tutkimustuloksia Itämereltä, jotka tukisivat esitettyä väitettä "geneettisestä saastumisesta".
Tästä syystä SVK ei pidä perusteltuna sellaisten kompensaatioistutusten kieltämistä, jotka ovat korvausta kalastusmahdollisuuksien menettämisestä, ja joita ei voida korvata muulla tavoin. Mahdollisen kiellon tulee perustua tieteelliseen näyttöön istutusten vahingollisista vaikutuksista alkuperäisiin lohikantoihin, ei asetuksen mukaiseen yleiskieltoon.
Istutettavien lohenpoikasten laatua tulee valvoa ja ne tulee merkitä eväleikkauksella ja niiden kalastus tulee järjestää entisen kotijoen alimman vaellusesteen välittömään läheisyyteen.

Terminaalialueet
Ehdotuksessa ei käsitellä istutetun lohen pyyntiä varten perustettuja terminaalialueita, joista merkittävin on Kemijoen suulla. Terminaalialueet perustettiin edellisen Itämeren lohen käyttö- ja hoitosuunnitelman ollessa voimassa ja niiden tarkoituksena oli mahdollistaa istutetun kalan poispyynti alueilla, joissa arveltiin saaliiksi saatavan vain tai lähes yksinomaan istutettua kalaa.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksen perusteella tiedetään, että Kemin terminaalikalastusalueella vain välittömästi padon alapuolella olevalla 1. alueella pyydettävä kala on lähes yksinomaan istutettua lohta. Ulommilla osa-alueilla Tornionjoen villin lohen osuus saaliista on suuri.
Terminaalialueet on tarkoitus poistaa sitä mukaa, kuin lohen vaellus jokeen ja itsensä ylläpitävä lohikanta joessa saadaan palautettua.
Oletettavasti tämä vienee useita vuosia, ellei vuosikymmeniä. Tästä syystä SVK esittää, että suunnitelman tulee koskea myös lohenkalastukseen tarkoitettuja terminaalikalastusalueita. Suunnitelmassa on määrättävä terminaalialue sellaiseksi, että siellä saatavasta saaliista muun kuin istutetun lohen osuus ei saa ylittää esimerkiksi viittä prosenttia koko terminaalialueen lohisaaliista.

Luonnonlohijokien tuotantopotentiaali
Ehdotuksen mukaan luonnonlohijokien osalta tavoitellaan jokikohtaisesti viiden tai kymmenen vuoden aikataululla 75% määrää maksimaalisesta luontaisesta poikastuotannosta. SVK:n näkemyksen mukaan mainittu tavoite on minimitavoite ja siihen on mahdollisuus päästä useiden jokien osalta nopeammassa aikataulussa. Luontaisen poikastuotannon laskennallista maksimimäärän arviota on jouduttu useimmissa luonnonlohijoissa nostamaan viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana lohikantojen vahvistuttua. Lohikannat eivät ole kuitenkaan toistaiseksi olleet niin vahvoja, että todellista maksimaalista tuotantokapasiteettia olisi tavoitettu missään joessa. Tästä syystä laskennallisia jokikohtaisia poikastuotantotavoitteita tulee voida tarkastaa myös ylöspäin määräajoin tutkimustiedon lisääntyessä.

Muut toimenpiteet lohi- ja meritaimenkantojen elvyttämiseksi
Osa Itämeren meritaimenkannoista on määritelty äärimmäisen uhanalaisiksi. Meritaimenta saadaan saaliiksi lohenkalastuksen yhteydessä ja ilmeisesti suuri osa pyydetystä alamittaisesta lohesta ilmoitetaan joko tarkoituksenmukaisesti tai virheellisesti meritaimeneksi.
SVK esittää, että lohen ja meritaimenen alamitat koko Itämeren alueella yhdenmukaistetaan ja alamitaksi määrätään 60 senttimetriä.
Suunnitelman hyväksymisen yhteydessä tulee edellyttää, että lohen ja meritaimen kalastuksen ja myynnin valvontaa nykyisestään tiukennetaan, tahallisen väärinraportoinnin estämiseksi.

Rahoitusvälineet
Ehdotuksen mukaan kalatalousrahastosta voitaisiin myöntää taloudellista tukea palautusistutusten tekemiseksi jokiin, joissa itsensä ylläpitävät luonnonlohipopulaatiot pystyvät palautumaan ennalleen.
SVK kannattaa palautusistutusten rahoitusta kalatalousrahastosta ja esittää, että sen lisäksi kalatalousrahastoa tulisi voida käyttää myös lohijokien välttämättömien elinympäristökunnostusten toteuttamiseen.
Toiminnalla voidaan nopeuttaa lohikantojen palauttamista useisiin padottuihin lohijokiin, kuten Kemijokeen ja Iijokeen, joiden voimalaitospatojen yläpuolisilla alueilla on edelleen merkittäviä poikastuotantoalueita.



 
Powered by WebUpdate