26.03.2017 14:12
Jäsenille
  Etusivu >> Kalastus >> Kalastusmenetelmät ja välineet >> Jigaus >> Vertikaalijigaus














 
 
 
 
 
 
VERTIKAALIJIGAUS

Kivenkovien kuhatärppin metsästys
- Johdatus vertikaalijigaukseen

Ennen vertikaalijigauksen aloittamista olin fanaattinen hauen heittokalastaja. Se oli ainut kalastusmuoto joka minua kiinnosti eikä millään muulla ollut juuri merkitystä. Kuhaa olin kalastanut vetouistelemalla, mutta kalastus rajoittui vain lämpimään vuodenaikaan. Vetouistelu ei ollut oikein minun makuuni. Sen sijaan hauen heittokalastus kovine tärppeineen ja hermoja kutkuttavine taisteluineen oli paljon puoleensavetävämpää. Eräs kalareissu kuitenkin muutti mielipiteeni kuhankalastuksesta. Hyvin pian suurin osa kalastuksestani oli kuhan vertikaalijigausta.

Useampikiloinen kuha saa hymyn huulille.

Yksi tärppi voi muuttaa kaiken

Kaikki alkoi kun lähdimme yhdessä Magnuksen kanssa jigaamaan kuhaa. Hän oli hankkinut sähkömoottorin ja oli onnistuneen ensikokeilun jälkeen innoissaan lähdössä uudestaan vesille. Siispä tuumasta toimeen! Iltapäivällä jo etenimme äänettömästi tyyntä ja rauhallista järvenselkää pitkin. Päivä oli ollut lämmin ja hieno, kevät oli jo pitkällä. Puiden lehdet olivat puhjenneet ja useimmat hauetkin olivat jo ehtineet kutea sisälahdissa. Tänään tulisi nousemaan kuhaa! Minulla oli varusteina tavalliset jigivehkeet, Magnuksella oli puolestaan vertikaalijigaukseen sopivat välineet.
Kalastuksen alkua seuranneet tunnit tulevat varmasti säilymään mielessäni vielä pitkään. Kävi nimittäin nopeasti selväksi, etteivät kuhat edes aikoneet napata jigiini; turhautumiseni kasvoi hetki hetkeltä, hitaasti mutta varmasti. Samanaikaisesti Magnus veteli ylös toinen toistaan hienompia kuhia. Miten tässä voi olla tällainen ero? Samassa tunsin kevyen töytäisyn. Nostin vavan tartuttaakseni kalan, mutta vain todetakseni ettei siellä ollut enää mitään. Magnus ehdotti välineiden vaihtoa hetkeksi. Siinä tilanteessa oli helppoa tehdä nopea päätös, ja niin vaihdoimme vapoja. Pompottelin aluksi jigiä muutaman kerran pohjassa. Tunsin pohjan olevan savea, mutta siellä täällä oli myös kiviä. Herkkä vapa ja ohut kuitusiima antoivat hyvän kuvan pohjan koostumuksesta. Täysin odottamatta tuntui vavassa raju tärähdys. Kivenkova tärppi oli kuin kova sähköisku joka tuntui selkäytimessäni saakka. Tuntuma kalaan oli mahtava, se taisteli vimmatusti ja teki kaikkensa päästäkseen irti. Pian näin kuitenkin jo vedessä kullanhohtoisen kalan hahmon joka pyrki takaisin kohti pohjaa. Muutamaa silmänräpäystä myöhemmin oli ensimmäinen vertikaalikalastamalla saamani kala haavissa. Komealla kuhalla oli painoa noin 2,5 kiloa. Kala oli kauniin kullanhohtoinen ja sillä oli selässään selväpiirteisiä raitoja.
Siitä päivästä lähtien olen ollut koukussa. Kuhakuumeen tartuttamana olen jatkuvasti jahdannut uusia kovia kuhatärppejä. Vertikaalikalastus on paitsi tehostunut keväistä kuhanpyyntiämme, niin myös muuttanut kuhankalastuksemme lämpimien kesäiltojen puuhasta ympärivuotiseksi kalastukseksi.

Toimintatapa ja tekniikka

Vaikka vertikaalijigaaminen on mahdollista myös silloilta ja laitureilta, vaatii sen tehokas harrastaminen kuitenkin veneen. Veneessä tulee olla kaikuluotain mielenkiintoisten kalapaikkojen löytämiseksi ja sähkömoottori veneen ohjailemiseen ja pitämiseen kalapaikoilla.
Kalastussyvyys on useimmiten 3-8 metriä. Paras syvyys riippuu mm. vuodenajasta, säästä ja siitä millä syvyydellä pikkukalaparvet ovat. Hyviä kalastuspaikkoja ovat syvänteet ja niiden reunat, vedenalaiset harjanteet, karikot ja kivipohjat. Kovat pohjat vetävät kuhia magneetin lailla puoleensa.
Jos saan tärpin tai paikallistan kiinnostavan näköisen alueen, heitän merkkipoijun veteen. Merkkipoiju muodostaa kiintopisteen, jonka ympärillä ohjailen venettä ja pystyn helposti kalastamaan valitsemani kohdan. On tärkeää liikkua riittävän hitaasti, siiman tulee pysyä kokoa ajan suorana kohti pohjaa. Itse kalastustekniikka on yksinkertainen. Tapaan laskea jigin ensin pohjaan ja tömistää sitä siellä sitten pari-kolme kertaa. Tämän jälkeen nostan jigin kevyellä nykäyksellä 30-40 senttiä pohjan yläpuolelle. Sitten annan sen olla paikallaan, tai vaihtoehtoisesti liikutan sitä varovasti vapaa keinuttamalla. Hetken kuluttua lasken vapaa niin, että jigi sukeltaa pohjaan. Tämän jälkeen toistan uudelleen samat liikkeet alusta.
Pompottamalla jigiä pohjaa vasten pysyy koko ajan hyvin perillä pohjan laadusta sekä syvyyden vaihteluista. Kontaktin pohjaan tulee säilyä koko ajan. Pohjan tömistämisen aiheuttama ääni ja pohjasta nouseva sedimenttipilvi herättävät kuhan mielenkiinnon. Älä päästä siimaa missään vaiheessa löystymään, varsinkaan silloin kun jigi ui kohti pohjaa. Kala tärppää usein juuri kun sitä vähiten osaa odottaa, jos keskittymisesi herpaantuu voit hukata monet varovaiset tärpit.

Koukkujen on oltava teräviä upotakseen kuhan luiseen suuhun.

Lisää herkkyyttä sopivilla välineillä

Vapa, kela, siima: Kuten kaikkiin kalastusmuotoihin, niin myös vertikaalikalastukseen on kehitetty omanlaisensa välineistö joka tekee kalastuksesta tehokkaampaa ja hauskempaa. Kokonaan uuden välineistön hankkiminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä, verikaalikalastusta voi kokeilla myös muilla sopivilla välineillä. Tärkeintä välineistössä on ohut siima; 0,08-0,12 mm kuitusiima toimii parhaiten. Ohut siima mahdollistaa koko ajan kontrollin säilyttämisen jigiin. Hyvä tuntuma on kaiken A ja O. Ohut siima antaa paitsi erinomaisen tuntuman, niin se myös halkaisee paremmin vettä ja pysyy näin ollen koko ajan suorana veneen alla, myös veneen liikkuessa.
Optimaalinen vertikaalivapa on noin kuusi jalkaa pitkä. Vavan heittopainosuositus saa olla n. 20-35 grammaa. Vavassa tulee olla selkeä kärkitoiminto. Aihion pitää myös olla riittävän herkkä jotta se välittää varovaisimmatkin tärpit ja pienet pohjakosketukset. Siitä tulee kuitenkin löytyä myös riittävästi selkärankaa koukun upottamiseen kuhan luisiin leukaperiin.
Kelalla ei ole ihan niin suurta merkitystä koska sitä ei käytetä heittämiseen, siinä täytyy silti olla hyvä jarru. Vertikaalijigaus onnistuu sekä hyrrä- että avokelalla, valinta on lähinnä makuasia. Jos kalapaikalla on paljon vaihtelevia pohjanmuotoja, kannattaa valita hyrräkela, mieluiten matalaprofiilinen. Sillä on helppo nopeasti ja kontrolloidusti vaihtaa kalastussyvyyttä.

Peruke: Ohuiden siimojen kanssa on tärkeää käyttää jonkinlaista peruketta. Sekä petokalojen terävät hampaat, että pohjan kivet ja muu mahdollinen roina voivat vahingoittaa tai jopa katkaista siiman. Paikoissa joissa on vain vähän haukia, käytän perukkeena n. 40 - 50 cm pätkää 0,45 mm vahvuista fluorocarbonia. Se riittää useimmissa tapauksissa. Jos kuitenkin alueella on paljon haukia, käytän fluorocarbonin sijaan ohutta ja pehmeää teräksistä perukemateriaalia. Sopiva vetolujuus on n. 7 kiloa.

Jigit: Verikaalijigauksessa voit halutessasi käyttää aivan tavallisia jigejä. On kuitenkin olemassa paljon erilaisia, varta vasten vertikaalijigaukseen suunniteltuja jigimalleja. Kalojen ollessa oikein passiivisia, kannattaa käyttää jigimalleja joilla ei ole omaa uintiliikettä kuten esim. Fin-S. Jos kuha on aktiivinen ja syö hyvin toimivat elävämmät jigit paremmin, esim. Relax. Kuten kaikessa kalastuksessa, niin myös vertikaalijigauksessa joutuu joka kerta tekemään töitä päivän ottimallin, -koon ja värin löytämiseksi. Vinkkinä kerron, että ei kannata vieroksua suurienkaan jigien käyttöä; sekä kuhat että ahvenet ovat usein yllättävän viehtyneitä yli 15 senttisiin jigeihin.
Sopiva jigipään paino on 10 - 25 grammaa. Valintaan vaikuttaa veden syvyys, jigin koko ja veneen liikkumisnopeus. Aloittelevalle vertikaalikalastajalle suosittelen 20 gramman jigipäätä, se toimii hienosti useimmissa syvyyksissä. Ajan mittaan voit siirtyä käyttämään pienempiä painoja. ja saada sen mukana lisää herkkyyttä. Keveillä ja herkillä välineillä voi tuntea kaikkein varovaisimmatkin tärpit. Jigin koukun tulee tietenkin olla neulanterävä. Alkuperäisen koukun täydennykseksi jigiin lisätään vielä tapsi jonka päähän kiinnitetään koon 4 tai 6 kolmihaarakoukku. Tapsimateriaalina käytetään kuitusiimaa tai pehmeää teräsvaijeria. Lisäkoukku eli "stinger" kiinnitetään jigin takaosaan. Kala tarttuu useimmiten kiinni juuri stingeriin. Jos koukku tylsyy, tulee se välittömästi vaihtaa. Kuhan suu on luinen ja hyvin kova. Tylsillä koukuilla karkuutat kalasi takuuvarmasti.

Koukuttavia tärppejä

Vertikaalijigaus toimii hienosti kuhalle, mutta se on toimiva menetelmä myös ison ahvenen ja hauen kalastuksessa. Kamppailu keveillä välineillä, vain muutaman metrin siiman päässä tempoilevan vahvan hauen kanssa tuntuu melkoiselta rodeolta. Kovat tärpit ovat vertikaalijigauksen suurin viehätys. Suurimman vaikutuksen minuun ovat tehneet kuhien rajut, lähes henkeäsalpaavat tärpit. Kokeile vertikaalijigausta oikein ajan kanssa, todennäköisesti jäät siihen kunnolla kiinni. Vertikaalijigaus on äärimmäisen jännittävä ja koukuttava kalastusmuoto!

Mattias pyrkii laskemaan kaikki kuhansa takaisin kasvamaan.

Jotta vertikaalikalastus onnistuu:
- Kalasta kovilla pohjilla
- Pidä koko ajan pohjakontakti
- Käytä ohuita siimoja
- Älä ajelehdi/aja liian nopeasti. Siiman tulee olla luotisuorassa
- Älä tee ylikorostettuja liikkeitä kun kalastat jigillä
- Älä vieroksu suurien jigien testaamista
- Ota mukaan puntari, mittanauha ja kamera jotta voit vapauttaa suurimmat yksilöt

Teksti ja kuvat: Mattias Lönnroos
Käännös: Juha Ojaharju



 
Powered by WebUpdate