29.03.2017 10:25
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2012 >> Itämeren kalastuskiintiöt, ymvk














 
 
 
 
 
 
ITÄMEREN KALASTUSKIINTIÖT, YMVK

Lausunto ehdotuksesta Itämeren vuoden 2013 EU:n kalastuskiintiöiksi, 8.10.2012

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) käsittelee lausunnossaan komission ehdotusta Itämeren vuoden 2013 lohen pyyntikiintiöiksi. Asiasta laadittu perusmuistio (MMM2012-00849) ei sisällä ehdotusta Suomen kannaksi komission ehdotukseen. Tästä syystä SVK:n asiaa koskeva lausunto ottaa kantaa siihen, miten Suomen tulee suhtautua komission ehdotukseen. SVK esittää kunnioittavasti seuraavaa:

Suomen kantana komission lohenpyyntikiintiöihin tulee esittää, että Itämeren lohen enimmäispyyntikiintiöt määritetään uhanalaisten lohikantojen suojelemiseksi, vielä heikossa tilassa olevien lohikantojen vahvistamiseksi ja lohiluonnonvaran järkevän taloudellisen käytön edistämiseksi kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) esityksen mukaisesti, jota komission tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tukenut.
 ICESin tieteellisen neuvonannon perusteet ja suositukset pyyntikiintiöiksi ensi vuodelle ovat samat kuin vuoden 2012 neuvonannossa: 54 000 lohta Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle ja Suomenlahden lohenkalastuksen merkittävä supistaminen. Neuvonannon mukaan lohikantojen tila on pysynyt samanlaisena eikä lohen pyynnissä mukaan lukien raportoimaton tai väärin raportoitu pyynti, ole tapahtunut muutoksia.

SVK perustelee esitystään seuraavasti:

1. Komissio ei noudata tieteellistä neuvonantoa eikä perustele poikkeamistaan siitä.
Komissio esittää Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle kaksinkertaista kiintiötä (108 762 lohta) tieteelliseen neuvonantoon verrattuna ja haluaa jatkaa Suomenlahden lohenkalastusta nykytasolla (15 419 lohta) tieteellisestä neuvonannosta piittaamatta.
Poikkeamistaan tieteellisestä neuvonannosta komissio ei perustele, vaan viittaa sidosryhmien kuulemiseen, jolla tarkoitetaan ammattikalastajien hallitsemaa Itämeren alueellista kalastusneuvostoa (BSRAC). Kalastusneuvostossa vähemmistönä olleet vapaa-ajankalastus- ja ympäristöjärjestöjen edustajat olivat eri mieltä ammattikalastajista koostuneen enemmistön kanssa ja vaativat tieteellisen neuvonannon noudattamista.

2. Komission tieteellis-teknis-taloudellinen komitea (STECF) ei esittänyt pyyntikiintiöksi Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle 108 762 lohta.
Komission esitys Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden pyyntikiintiöksi on sama kuin STECFin komission pyynnöstä laskema arvio siitä, mitä tarkoittaisi valmisteilla olevan Itämeren lohikantojen hoitosuunnitelman mukainen lohen kalastuskuolevuus (F 0.1) vuoden 2013 pyyntikiintiöksi pääaltaalle ja Pohjanlahdelle.
STECF ei suinkaan kertomuksessaan esitä sitä vuoden 2013 pyyntikiintiöksi, vaan toteaa, että kun otetaan huomioon raportoimaton kalastus, tulisi laskennallisen kiintiön olla ko. kalastuskuolevuudella 65 257 lohta.

Komissio antoi kesäkuussa 2012 tiedonannon, jossa se ilmoitti laativansa ehdotuksensa pyyntikiintiöiksi vahvistettujen tai laadittavana olevien monivuotisten hoitosuunnitelmien perusteella, jollainen on ehdotus Itämeren lohikantojen hoitosuunnitelmaksi.
Hoitosuunnitelma ei kuitenkaan edellytä, että kalastuskuolevuus merellä olisi 0.1, vaan että kalastuskuolevuus ei saisi ylittää ko. tasoa. Lisäksi hoitosuunnitelma edellyttää mm. että kalastus on järjestettävä niin, että poikastuotantotavoitteet lohijoissa saavutetaan. ICESin arvion mukaan jopa sen esittämä pyyntikiintiö (54 000 lohta) johtaisi siihen, että esimerkiksi Tornionjoen poikastuotantotavoite vuonna 2018 (vuosi, jolloin vuoden 2013 kalastuksen vaikutukset näkyvät joen vaelluspoikastuotannossa) jäisi saavuttamatta.

3. Raportoimaton kalastus on otettava huomioon enimmäiskiintiötä määrättäessä.
Komissio on myöhemmin perustellut tieteelliseen neuvonantoon verrattuna kaksinkertaista kiintiötä sillä, että Puolan raportoimatonta kalastusta ei Itämeren pääaltaalla enää ole. Perusteluna käytetään komission valvontakäyntejä Puolaan, joissa ei ole havaittu raportoimatonta kalastusta. Tarkempaa tietoa näistä valvontakäynneistä ei ole, joten niiden kattavuutta tai tuotetun tiedon luotettavuutta ei voida arvioida. ICESin lohi- ja taimentyöryhmä pyysi tieteellistä neuvoa laatiessaan komission ensimmäisten valvontakäyntien tuloksia, mutta ei saanut niitä käyttöönsä.
ICESin mukaan kiintiötä määrättäessä on huomioon otettava Puolan raportoimattoman kalastuksen lisäksi myös Suomen, Ruotsin ja Tanskan kotitarvekalastus ajosiimoilla, rysillä ja verkoilla sekä vapaa-ajankalastajien vetouistelu, yhteensä noin 30 000 lohta, joka tulisi vähentää kiintiöstä.
Lohenkalastuksen mitoituksessa edellytetään käytettävän varovaisuusperiaatetta; tämän mukaisesti raportoimattoman pyynnin vaikutus lohikiintiöön tulee ottaa huomioon kunnes on osoitettu, että sitä ei enää ole. Toistaiseksi mitään luotettavia tietoja tästä ei ole saatavissa.

4. Itämeren lohen sekakantakalastus uhkaa heikkoja lohikantoja ja estää niiden elpymisen.
Kuten ICESin neuvonannossa todetaan, lohen kalastus Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahden rannikolla on sekakantakalastusta, joka uhkaa heikkoja lohikantoja ja estää niiden elpymisen.
Sekakantakalastuksen ongelmat voidaan poistaa joko lopettamalla sekakantakalastus pääaltaalla ja Pohjanlahden rannikolla tai asettamalla niin alhainen pyyntikiintiö, että se takaa myös heikoimpien lohikantojen elpymisen.
ICESin ehdotus pyyntikiintiön enimmäismääräksi antaa edellytyksiä Kalix-, Pite- ja Vindel ?jokien kantojen vahvistumiselle mutta ei merkittävästi paranna tilannetta Simo-, Rickle-, Öre- tai Lögdejoella.
Mikäli sekakantakalastus Itämeren pääaltaalla, Pohjanlahden rannikolla ja Suomenlahdella jatkuu vuonna 2013, on äärimmäisen tärkeää noudattaa tieteellistä neuvonantoa. Se ei poista sekakantakalastuksen vahingollisia vaikutuksia heikkoihin lohikantoihin, mutta vähentää niitä nykyisestä tasosta.

5. Komission esittämä lohikiintiö Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle estää Tornionjoen ja Simojoen matkailukalastuksen kehittämisen.
 Komission esitys suuruinen kiintiö johtaisi ICESin käsityksen mukaan siihen, että jokien vaelluspoikastuotanto aikanaan (2018) jäisi pienemmäksi kuin vuonna 2011. Simojoen osalta vähennys olisi romahdusmainen.
Lohen kalastusmatkailullisesta arvosta tehdyt selvitykset kiistatta osoittavat, että joesta pyydetty lohi antaa yli kymmenkertaisen kansantaloudellisen hyödyn pyydettyä lohikiloa kohden verrattuna lohen ammattimaiseen merikalastukseen.
Tässä suhteessa ICESin esitystä voi pitää minitavoitteena. Lyhyellä aikavälillä (vuonna 2013) se takaa lohen paremman nousun jokiin ja luo edellytyksiä myös kestävän käytön mukaiselle, säädellylle matkailukalastukselle. Pidemmällä aikavälillä se parantaa Torniojoen vaelluspoikastuotantoa vuonna 2018, mutta ei ICESin ennusteen mukaan ole riittävä Simojoen lohikannan elpymiselle.

6. Eduskunta edellyttää tieteellisen neuvonannon seuraamista.
Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta ovat tämän vuoden keväällä hyvin selkeästi vaatineet Suomen lohipolitiikka koskevissa lausunnoissaan tieteellisen neuvonannon noudattamista pyyntikiintiöistä päätettäessä.
Suomen edustajien ministerineuvoston kokouksessa tulee noudattaa Eduskunnan tahdon mukaisesti tieteellistä neuvonantoa, kun he esittävät Suomen kannan komission pyyntikiintiöehdotuksiin.

Lopuksi
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö on toistuvasti ehdottanut Suomen kansallisen lohistrategian laatimista laajapohjaisena yhteistyönä. Saman kannan ovat esittäneet myös Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta lohipolitiikasta antamissaan lausunnoissa.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää, että maa- ja metsätalousministeriön edellytetään ryhtyvän välittömästi toimiin kansallisen lohistrategian luomiseksi laajapohjaisessa yhteistyössä.



 
Powered by WebUpdate