23.04.2017 13:00
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2013 >> Itämeren pyyntikiintiöt, mmvk















 
 
 
 
 
 
ITÄMEREN PYYNTIKIINTIÖT, MMVK

Lausunto neuvoston asetukseksi Itämerellä sovellettavien kalastuskiintiöiden vahvistamisesta vuodeksi 2014, 3.10.2013

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää lausuntonaan asetuksen lohenkalastusta koskevasta esityksestä kunnioittavasti seuraavaa:

Suomen kantana komission ehdottamiin lohenpyyntikiintiöihin tulee esittää, että Itämeren lohen enimmäispyyntikiintiöt määritetään uhanalaisten lohikantojen suojelemiseksi, vielä heikossa tilassa olevien lohikantojen vahvistamiseksi ja lohiluonnonvaran järkevän taloudellisen käytön edistämiseksi kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) esityksen mukaisesti, jota komission tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tukenut. EU:n enimmäiskiintiöitä määritettäessä tulee ottaa huomioon STECFin laskelmat Venäjän osuuden vaikutuksesta Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden sekä Suomenlahden enimmäiskiintiöihin.

Lisäksi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö vaatii, että Suomen lohenkalastuksen järjestelyissä tulee ottaa huomioon ICESin neuvonanto sekakantakalastuksen välttämisestä. Samaa edellyttää valtioneuvoston vahvistama kansallinen kalatiestrategia.
ICESin enimmäiskiintiön noudattaminen vähentää sekakantakalastuksen kohteena oleviin heikkoihin lohikantoihin kohdistuvaa kalastuspainetta ja vähentää niihin kohdistuvia uhkia, mutta ei ole riittävä näiden lohikantojen merkittävälle vahvistumiselle. Tästä syystä sekakantakalastusta tulee vähentää siirtämällä kalastusta jokiin ja jokisuihin, jolloin kalastuspaine voidaan säätää kunkin lohikannan tilan mukaan.
Jossain määrin sekakantakalastuksen vahingollisia vaikutuksia Suomen osalta voidaan pienentää muuttamalla lohiasetusta niin, että lohenkalastuksen aloitusaikoja myöhennetään nykyisestä vuoden 1996 lohiasetuksen mukaisesti.


SVK perustelee esitystään seuraavasti:
1. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston esitys

ICES esittää neuvonannossaan lohenkalastuksen enimmäissaaliiksi vuodelle 2014 Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle 78 000 lohen ja Suomenlahdelle 8 0000 lohen enimmäiskiintiötä.
ICESin mukaan ammattikalastuksen kokonaissaalis Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella ei saa ylittää 116 000 lohta. Kokonaissaalis sisältää ehdotetun enimmäiskiintiön lisäksi raportoimattoman, väärinraportoidun ja pois heitetyn saaliin, joiden osuus kokonaissaaliista oli vuonna 2012 yhteensä 38 000 lohta.

Komission tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) yhtyy ICESin neuvonantoon ja toteaa, että Venäjän kanssa tehdyn jakosopimuksen mukaisesti Venäjän osuus Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden  kiintiöstä on 1,9%, jolloin EU:n osuudeksi kiintiöstä tulee 76 517 lohta. Suomenlahden kiintiöstä Venäjän osuus on 9,3% ja EU:n osuudeksi jää  7 256 lohta.

2. Komission ja maa- ja metsätalousministeriön esitykset eivät perustu tieteelliseen neuvonantoon
Euroopan komission esitys enimmäiskiintiöksi Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle on 108 426 lohta ja Suomenlahdelle 7 256 lohta.
Poikkeamistaan tieteellisestä neuvonannosta komissio ei perustele, vaan viittaa sidosryhmien kuulemiseen, jolla tarkoitetaan ammattikalastajien hallitsemaa Itämeren alueellista kalastusneuvostoa (BSRAC).

Komission esitys enimmäiskiintiöksi perustuu kalastuskuolevuustason (F 0,1) mukaiseen enimmäiskiintiöön, kuten ehdotus Itämeren lohikannan uudeksi hoitosuunnitelmaksi esittää.
Esittäessään laskelman tämän kalastuskuolevuuden mukaisesta enimmäiskiintiöstä ICES toteaa, että se ei ole arvioinut hoitosuunnitelmaa varovan lähestymistavan (precautionary approach) mukaisesti tai suhteessa kestävään enimmäistuottoon. Lisäksi ICES edellyttää laskennallisesta enimmäiskiintiöstä tulee vähentää raportoimaton, väärinraportoitu ja poisheitetty saalis.

Komission esitys on varovaisuusperiaatteen vastainen. Se jättää huomiotta raportoimattoman ja väärinraportoidun saaliin eikä ota huomioon esityksen tuhoisia vaikutuksia Itämeren heikkoihin lohikantoihin, joihin kuuluu pääosa Itämeren noin 30 luontaisesti lisääntyvästä lohikannasta.

Maa- ja metsätalousministeriö ei perusmuistiossaan tee esitystä Suomen kannaksi Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden tai Suomenlahden lohenkalastuksen enimmäiskiintiöistä. Tiedotteessaan 27.9. ministeriö kuitenkin esittää Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden kiintiöksi 103 000 lohta ja vastustaa komission esitystä Suomenlahden lohikiintiöksi, joka on ICESin tieteellisen neuvonannon mukainen.

3. Perusmuistion perustelut ovat puutteellisia
Perusmuistiossa annetaan kuva, että koska vuosina 2012 ja 2013 nousi Tornion- ja Simojokeen merkittävästi enemmän lohta, vuoden 2014 aikana voitaisiin myös kalastaa runsaasti lohia mereltä.
Vuosien 2012 ja 2013 kutukannoilla ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta vuoden 2014 lohenkalastusmahdollisuuksiin, vaan niihin vaikuttavat vuosien 2007-2009 heikot kutukannat. Mainitut hyvät lohivuodet vaikuttavat vasta vuosien 2017-2020 kalastusmahdollisuuksiin.
Vuosina 2012 ja 2013 kiintiöt ensimmäistä kertaa moneen vuoteen rajoittivat merikalastusta. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että nykyistä tiukemmalla merikalastuksen säätelyllä voidaan nopeasti vahvistaa lohikannat tilaan, joka luo lisää kalastusmahdollisuuksia niin joki- kuin merikalastukseenkin.
ICESin laskelmat eri kiintiövaihtoehdoista osoittavat, että tähän ei kuitenkaan päästä, mikäli enimmäiskiintiötaso komission ja MMM esityksen mukaisesti säilytetään jokseenkin samana kuin vuonna 2013.

Perusmuistion mukaan ICESin tekemät analyysit osoittavat, että heikossa tilassa olevien lohikantojen tila ei olennaisesti parane, vaikka enimmäispyyntikiintiö vahvistettaisiin hyvin alhaiselle tasolle.
ICESin mukaan (ICES Advice 2013, Book 8, Table. 8.4.13.6) kuitenkin tieteellistä neuvonantoa suuremmat pyyntikiintiöt pahentaisivat entisestään sekä heikkojen että hieman paremmassa kunnossa olevin lohijokien, kuten Simojoen, tilaa.
Edelleen ICES toteaa, että heikkojen lohikantojen kalastusta tulee rajoittaa sekä syönnösalueilla että kutuvaelluksen aikana, siis pääaltaan lisäksi myös Pohjanlahdella.
Käytännössä heikkojen lohikantojen tilaa voidaan parantaa vain vähentämällä nykyistä sekakantakalastusta merkittävästi, mitä myös ICESin neuvonanto tältä osin tarkoittaa.

Perusmuistion mukaan raportoimattoman tai väärinraportoidun kalastuksen estäminen ei kuulu tutkimusorganisaation vaan kalastusviranomaisten tehtäviin. Näin varmasti on. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että tieteellisessä neuvonannossa tai kalastuskiintiön määrittämisessä ohitettaisiin niiden vaikutus kalastuskuolevuuteen. Kalastusviranomaisen kyvyttömyyttä estää raportoimatonta tai väärinraportoitua kalastusta ei voida ratkaista lohikantojen kustannuksella niin, että kiintiöt määritetään lohikantojen kestävää käyttöä suuremmiksi.
 
4. Itämeren lohen sekakantakalastus uhkaa heikkoja lohikantoja ja estää niiden elpymisen
Kuten ICESin neuvoannossa todetaan, lohen kalastus Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahden rannikolla on sekakantakalastusta, joka uhkaa heikkoja lohikantoja ja estää niiden elpymisen. Sekakantakalastus tarkoittaa kalastusta, joka samanaikaisesti ja samalla alueella kohdistuu useampaan lohikantaan. Itämerellä ja Pohjanlahdella osa näistä lohikannoista ei kestä kalastuspainetta.
Sekakantakalastuksen ongelmat voidaan poistaa joko lopettamalla sekakantakalastus pääaltaalla ja Pohjanlahden rannikolla tai asettamalla niin alhainen pyyntikiintiö, että se takaa myös heikoimpien lohikantojen elpymisen.
ICESin ehdotus pyyntikiintiön enimmäismääräksi antaa edellytyksiä Tornion- ja Kalix ?jokien kantojen vahvistumiselle mutta ei merkittävästi paranna tilannetta Pohjanlahden Rickle- ja Örejoella, Etelä-Ruotsin Emjoella tai jokseenkin kaikilla Itämeren kaakkoisosan lohijoilla.
Mikäli sekakantakalastus Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahden rannikolla jatkuu vuonna 2014, on äärimmäisen tärkeää noudattaa tieteellistä neuvonantoa. Se ei poista sekakantakalastuksen vahingollisia vaikutuksia, mutta vähentää niitä nykyisestä tasosta.

5. Komission ja maa- ja metsätalousministeriön kiintiöesitykset Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle estävät Tornionjoen ja Simojoen matkailukalastuksen kehittämisen
Lohen kalastusmatkailullisesta arvosta tehdyt selvitykset kiistatta osoittavat, että joesta pyydetty lohi antaa yli kymmenkertaisen kansantaloudellisen hyödyn pyydettyä lohikiloa kohden verrattuna lohen ammattimaiseen merikalastukseen.
Tässä suhteessa ICESin esitystä merikalastuksen rajoittamiseksi voi pitää minitavoitteena. Lyhyellä aikavälillä (vuonna 2014) se takaa lohen paremman nousun jokiin ja luo edellytyksiä myös kestävän käytön mukaiselle, säädellylle matkailukalastukselle. Pidemmällä aikavälillä se parantaa Torniojoen vaelluspoikastuotantoa, mutta ei ole riittävä Simojoen lohikannan elpymiselle.
Komission ja maa- ja metsätalousministeriön kiintiöesitykset sen sijaan estävät myös Tornionjoen matkailukalastuksen kehittämisen.

6. Ministeriön esitys Suomenlahden lohikiintiöksi mitätöi uudesta Kymijoen kalatiestä saatavat hyödyt
Suomenlahden osalta komissio noudattaa ICESin neuvonantoa. Käytännössä se merkitsee lohen merikalastuksen säilyttämistä nykytasolla.
Maa- ja metsätalousministeriön esitys siitä, että Suomenlahden lohikiintiö olisi komission esitystä suurempi, on käsittämätön. Vastikään on päätetty käyttää noin miljoona euroa Kymijoen kalatien rakentamiseen. Kalatien avulla Kymijoen vaelluspoikastuotanto voitaisiin moninkertaistaa. Kansallisen kalatiestrategian mukaisesti se edellyttää kalastuksen järjestämistä niin, että kalatiehen nousevaa kalaa on riittävästi. Ministeriön esitys mitätöi tämän tavoitteen.
 
7. Eduskunta edellyttää tieteellisen neuvonannon seuraamista.
Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta ovat viime vuonna hyvin selkeästi vaatineet Suomen lohipolitiikka koskevissa lausunnoissaan tieteellisen neuvonannon noudattamista pyyntikiintiöistä päätettäessä. Eduskunnan suuri valiokunta yhtyi asiantuntijavaliokuntien näkemykseen.



 
Powered by WebUpdate