26.03.2017 14:13
Jäsenille
  Etusivu >> Kalastus >> Kalastusmenetelmät ja välineet >> Ravustus














 
 
 
 
 
 
RAVUSTUS

Heinäkuun lopulta lokakuulle jatkuva ravustussesonki tarjoaa upeita syyskesäisiä elämyksiä ja maittavaa naposteltavaa ruokapöytään. Maamme rapukannat ovat eläneet kovia aikoja rapuruton heikentäessä tai tuhotessa rapukantoja. Maahamme pääosin 90-luvulla kotiutetut täplärapukannat ovat nykyisin voimistuneet ja tarjoavat ravustuselämyksiä myös suurilla reittivesillämme. Myös maassamme alkuperäistä jokirapua pyydetään vielä monin paikoin pöytien herkuksi. Yhteensä rapuja pyydetään Suomesta vuosittain yli 5 miljoonaa kappaletta. Saaliista noin ¾ on täplärapua.

Vastuullisuutta ravustukseen
Täpläravun ja jokiravun välinen yhteiselo maassamme ei ole mutkatonta. Täpläravut kantavat pääsääntöisesti rapuruttoa, joka tuhoaa ruttoa kestämättömät jokirapukannat. Tästä syystä onkin ensiarvoisen tärkeää desinfioida rapumerrat ennen niiden siirtämistä vesistöstä toiseen. Esimerkiksi mertojen kuivattaminen saunassa käy desinfiointikeinona. Myös syöttien osalta kannattaa varmistaa rutottomuus pakastamalla syötit tai käyttämällä vain ravustusvesistöstä pyydettyjä kaloja. Täplärapua ei saa koskaan siirtää ilman kalatalousviranomaisen ja vesialueen omistajan lupaa järvestä toiseen. Ravustukseen tarvitaan vesialueen omistajan lupa. Lisäksi 18-64-vuotiaiden on lunastettava kalastuksenhoitomaksu. Ravulla ei ole asetuksen määräämää alamittaa, mutta monin paikoin kalastusalueet ovat asettaneet 10 sentin alamitan.


Muoviset merrat ovat nykyään suosittuja. Ne lasketaan pyyntiin iltahämärissä. Kuva: Jaana Vetikko.

Elinympäristöt

Kun ravustuksen vastuullisuudesta on varmistuttu, on mukava aloittaa ravustus. Molemmat rapulajit viihtyvät kovalla ja rikkonaisella pohjalla. Erityisesti kivikkoiset rannat ovat rapujen suosimaa aluetta. Jokirapu on mestari kaivautumaan rantapenkkoihin ja kaatuneiden puunrunkojen alle. Se viihtyykin täplärapua matalammilla vesistöosuuksilla. Jokirapu suosii myös virtaavia vesistöjä. Sitä tavataan pääosin pienissä tai keskikokoissa järvissä sekä joissa.
Täplärapu asuttaa pääosin suuria reittivesiämme Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöiden sekä Vuoksen vesistön eteläosien alueella. Se viihtyy syvemmällä kuin jokirapu. Jokirapua saadaan ja voidaan ravustaa aivan matalasta rantapenkasta, mutta parhaat täplärapusaalit saadaan muutaman metrin syvyydestä kivikkojen reunamilta. Lajien käyttäytymiserot vaikuttavat myös niiden pyyntiin.

Tikkupyynti
Kenties mielenkiintoisinta ravustusta on jokiravun pyytäminen rannan tuntumasta tikuilla. Käytännössä ravustus tapahtuu siten, että rantaveteen muutaman kymmenen sentin syvyyteen painetaan puusta tehtyjä syötitettyjä tikkuja pohjaan. Tikut ja syötit kannattaa laittaa pyyntiin hieman ennen pimeää. Ravut saapuvat pimeän tultua ruokailemaan tikussa oleville herkkupaloille. Ravustajan tehtävänä hiipiä paikalle ja taskulampun valossa ottaa ravut ylös käsin selkäpanssariin tarttuen. Piiloon livahtaneet ravut nousevat tikuille uudestaan tilanteen rauhoituttua. Jos et uskalla poimia rapuja käsin, toimivat grillipihdit erinomaisena apuna. Myös liippiä eli pientä haavia voidaan käyttää rapujen keräämisessä.


Merrat koetaan aamulla. Kuva: Jaana Vetikko.

Mertapyynti

Nykyisin suosituinta ravustusta on mertapyynti. Perinteiset pajusta punotut merrat ovat vaihtuneet verkkohavaksesta tai muovista valmistettuihin pyydyksiin. Erityisen suosittuja ovat muoviset "rapurosvo"-tyyppiset merrat, jotka ovat suppilon muotoisia ja pyytävät rapuja molemmista päistä. Mertojen sisälle kiinnitetään syötti syöttitikkuun tai koteloon. Syötin kiinnittämisessä tulee olla tarkka, jotta syötti asettuu mertaan siten, etteivät ravut pääse siihen saksillaan ulkopuolelta kiinni. Merrat kannattaa asettaa tarkasti kivien, puunrunkojen tai muiden suojapaikkoja tarjoavien paikkojen viereen. Jokirapua saa merralla matalastakin, mutta täplärapua kannattaa pyytää niin syvältä kuin kivikkoa riittää.


Syötit
Ravustukseen liittyy paljon mystiikkaa. Jopa kissan lihaa kerrotaan käytetyn rapujen syöttinä. Parhaat syötit ovat kuitenkin rapujen muutenkin käyttämiä ravintokohteita. Lähtökohtaisesti rapu on kasvissyöjä, mutta sopivan lihaisan herkkupalan löydyttyä sekin kelpaa erinomaisesti. Erityisesti särjen ja särjensukuisten kalojen liha on ravun mieleen. Syötit onkin mukava onkia mato-ongella ravustuspaikalla. Näin saadaan tuoreet ja taatusti rutottomat rapusyötit pyydyksiin. Rapu ei ole ronkeli ruokailija, sillä myös kananpaloilla, makkaralla tai vaikkapa rapuja varten tehdyillä syöttirakeilla saadaan saalista.


Ja eikun herkuttelemaan. Kuva: Janne Rautanen.

Rapujen syöminen

Rapujen valmistus ja syöminen ovat oma rituaalinsa. Ravut valmistetaan keittämällä vedessä, johon on lisätty merisuolaa ja kruunu- tai tavallista tilliä. Keitto- sekä syömisohjeita löytyy syyskesällä kaupoista sekä internetistä. Perinteisen tavan mukaan ravut asetellaan esille pyöreälle alustalle pyrstöt keskelle päin. Näin rapuja kasaamalla saadaan näyttävä tarjolle pano. Myös vaalea leipä, muut ruoka-aineet sekä hyvä seura ja juoma kuuluvat viihtyisään rapuillalliseen. Kiva ja perinteinen tapa on laulaa ruokailun lomassa rapulauluja. "Tilli suussa, kruunu päässä sinut pöytään kannetaan"...



 
Powered by WebUpdate