29.03.2017 10:18
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2015 >> Merenhoidon toimenpideohjelma, ym














 
 
 
 
 
 
MERENHOIDON TOIMENPIDEOHJELMA, YM

Lausunto ehdotuksesta Suomen merenhoidon toimenpideohjelmaksi, 31.3.2015

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut ehdotuksen Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaksi vuosille 2016-2022 ja esittää siitä lausuntonaan seuraavaa.

YLEISTÄ
Merenhoidon toimenpidesuunnitelman tavoitteena on meren tilan parantaminen ja sitä uhkaavien vaarojen torjuminen. Suunnitelman sisältää arvion toimenpiteiden riittävyydestä saavuttaa tavoitteena oleva hyvä ekologinen tila vuoteen 2020 mennessä.
Toimenpideohjelmaa on valmisteltu työryhmissä, joissa vapaa-ajankalastajat tai heidän järjestönsä ei kuitenkaan ole ollut edustettuna toisin kuin vesipuitedirektiivin vesienhoidon toimenpideohjelmien valmistelussa. Tämä on järjestön mielestä puute, joka on syytä korjata seuraavalla suunnittelukaudella.
SVK on pääosin tyytyväinen toimenpideohjelmaan ja keskittyy lausunnossaan lähinnä suoranaisesti kaloja ja kalastusta koskeviin ohjelmakohtiin.

KALOIHIN JA KALASTUKSEEN KOHDISTUVAT TOIMENPITEET

Itämeren lohikannat (KALAT 1)
Suurin osa lohijoista ja niiden lohikannoista on tuhottu jokien patoamisella ja rakentamiselle. Toimenpideohjelma lähtee kansallisen lohi- ja meritaimenstrategian toteuttamisesta.
SVK:n mielestä toimenpideohjelman lohikantoja koskeviin toimiin tulee sisällyttää myös kalatiestrategian toteuttaminen, joka luo edellytyksiä olemassa olevien lohikantojen elvyttämiselle ja lohen palauttamiselle tuhottuihin lohijokiin. Keskeinen toimenpide on vaellusesteiden poistaminen sekä ylös- että alasvaelluksessa. Lohikantojen ylläpidon ja palauttamisen kannalta tärkeänä lakina tulee nostaa esiin myös koskiensuojelulaki.

Itämeren meritaimenkannat (KALAT 2)
Meritaimenkantojen elvyttäminen edellyttää nousumahdollisuutta aina kutupuroihin saakka.  Vesistöihin, joihin meritaimenkantoja palautetaan, ei pidä sallia kalojen lisääntymistä tai kulkua haittaavia rakenteita ja olemassa olevat vaellusesteet tulee poistaa. Uudistettu vesilaki ei välttämättä luo riittäviä edellytyksiä tähän.
Vesilailla tulee varmistaa, ettei uusia lupia myönnetä sellaisiin kohteisiin, missä vesirakentaminen haittaisi vaelluskalakantojen palauttamista tai elvyttämistä. Vesilaissa tulee myös huomioida uuden kalastuslain tavoitteet kalojen luontaisen elinkierron turvaamiseksi sekä kansalliset ja kansainväliset sopimukset ja strategiat vaelluskalakantojen palauttamisen edistämiseksi. Vesilain mahdollinen muuttamistarve tältä osin tulee tarkistaa osana toimenpideohjelmaa.

Lähes kaikki maamme säännöstely-, voimala- ja patoamishankkeet on toteutettu ennen vuotta 1991.  Lukuisissa tilanteissa, joissa kunnostustarve on yleisen edun kannalta merkityksellinen (uhanalaisen kalakannan elvyttäminen) on valtio joutunut maksumieheksi, koska vailla kalatievelvoitetta olevat luvat ovat voimassa ikuisesti tai koska niiden pitkissä tarkistamis- ja muutosprosesseissa ei kalatien rakentamista ole kuitenkaan annettu luvan haltijan velvoitteeksi.     
Edellä olevan johdosta vesilakiin liittyy selkeitä muutostarpeita vanhojen vesitalouslupien saamiseksi määräaikaisiksi, jolloin kalatalousviranomainen (ELY-keskus) pääsee esittämään vaatimuksia ympäristövirtaamiksi ja kalatien rakentamiseksi. Tällainen muutostarve on todettu myös valtioneuvoston hyväksymässä MMM:n kalatiestrategiassa.
Osana toimenpideohjelmaa vesilakia tulee tarkistaa niin, että kalatalousvelvoitetta vailla oleviin vanhoihin vesitalouslupiin voidaan määrätä kalatalousvelvoite, mukaan lukien kalatie ja riittävä ympäristövirtaama.
Luvan haltijalle luvan tarkistamisesta tai uusien määräysten antamisesta koituvat edunmenetykset tulee ympäristövirtaaman ja kalatien rakentamisen kohdalla voida määrätä luvan haltijan kustannettaviksi, vaikka niistä koituisi olennaisia tai vähäistä suurempia edunmenetyksiä.


Kalastuksen säätely (KALAT 3)
Nykytilan kuvauksessa on hyvin eriteltynä kuhan ja vaellussiian kalastukseen liittyvä ongelmat ja muutostarpeet.
Kuhan kalastuksen tilaa toimenpideohjelmassa arvioidaan mm. seuraavasti: "Nykyiset toimenpiteet kuhan kalastuksen säätelyssä eivät ole optimaalisia kuhakantojen biologisen tuoton suhteen ja tämänhetkinen kokonaisuus kaipaakin uudelleentarkastelua. Sisävesillä ja Suomen ulkopuolella tehdyillä kuhan kalastuksen säätelytoimilla on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia kuhakantoihin, kuten kannan tuottoon, saaliskalojen keskikokoon ja kookkaiden, kudun kannalta arvokkaiden kalojen määrään. Kuhan kalastusta koskevia säätelytoimenpiteitä tulisi arvioida erityisesti sellaisilla alueilla, missä sekä ammatti- että vapaa-ajan kalastus on voimakasta. Perustoimenpiteinä ovat kuhan alamittasäädökset ja kuhan kalastuksessa käytettävien verkkojen silmäkokojen säätely."
Vaellussiian osalta tilanne on huomattavasti pahempi, onhan vaellussiikakannat luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi. Lisääntymisympäristöjen tuhoutumisen ja vaellusesteiden ohella myös vaellussiikakantoja uhkaa heikosti säädelty verkkokalastus.

Edellä sanotun perusteella on ristiriitaista, että toimenpideohjelma ei kalastuksen säätelyn osalta edellytä nykytilannetta korjaavia toimenpiteitä. Arviossa toimenpiteiden riittävyydestä todetaan, että tavoitteet saavutetaan nykyistä säätelyä tehostamalla. Samalla kuitenkin vaellussiian osalta todetaan, että tavoitetta ei saavuteta.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä kalastuksen säätelyä koskeviin toimenpiteisiin (KALAT 3) tulee sisällyttää kuhan alamitan nosto 45 senttimetriin kalastusasetuksella vuoden 2016 alusta ja kalastuksen säätelyn kehittäminen niin, että se takaa kookkaiden, kudun kannalta arvokkaiden emokalojen riittävän määrän.
Vaellussiian kalastuksen säätelyä tulee tarkistaa niin, että se mahdollistaa emokalojen paluun syönnösvaellukselta kutualueille. Nykyinen merialueen siiankalastusta säätelevä asetus ei anna tähän riittäviä välineitä.


NMMUUT TOIMENPITEET

Pohjanlahden tärkeimpiä kutualueita monille kalalajeille ovat matalat fladat, joiden määrä vähenee maankohoamisen myötä ja uusien fladojen syntyminen estetään rantojen ja veneväylien ruoppauksella.
SVK pitää tärkeänä, että toimenpideohjelmaan sisällytetään olemassa olevien fladojen kartoitus, jossa selvitetään niiden merkitys poikastuotantoalueina ja mahdollinen suojelutarve.




 
Powered by WebUpdate