27.04.2017 04:33
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2016 >> EU:n kalastuspolitiikka, mmvk















 
 
 
 
 
 
EU:N KALASTUSPOLITIIKKA, MMVK

Lausunto hallituksen esityksestä Euroopan Unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta (HE 103/2016 VP), 15.9.2016, mmvk

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksensä asiasta ja lausuu seuraavaa. Tätä lausuntoa on täydennetty maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajan luvalla.

YLEISTÄ
Ehdotuksen perustelujen mukaan: "Uudistuksella pyritään varmistamaan EU:n yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tehokas kansallinen täytäntöönpano sekä turvaamaan kalavarojen kestävä ja taloudellisesti kannattava käyttö nykyistä paremmin."
Perustelujen mukaan ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä sekä ennalta varautumisen lähestymistapaa ja ekosysteemilähestymistapaa "toteutetaan erityisesti laissa säädettyjen kalastuksen säätelyjärjestelmän sekä siirrettäviä käyttöoikeuksia ja toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä koskevan järjestelmän avulla."
Lakiehdotuksen mukaan mainittua säätelyjärjestelmää toteutettaisiin lohen, silakan ja kilohailin kalastuksessa.
Säätelyjärjestelmä perustuisi ensisijaisesti enimmäispyyntikiintiöihin, jotka jaetaan siirrettäviksi tai ei-siirtokelpoisiksi käyttöoikeuksiksi.
Ehdotuksen "keskeisenä tavoitteena on kaupallisen kalastuksen kannattavuuden ja toimintaedellytysten turvaaminen", mikä perustelujen mukaan edellyttää kalastuskiintiöiden täysimääräistä hyödyntämistä.

SVK:n mielestä kalastajakohtaisissa kiintiöissä on lohenkalastuksen kannalta kaksi ongelmaa:
1) EU:n asettamat enimmäispyyntikiintiöt, joista siirrettävät kiintiöt jaetaan, eivät läheskään aina ole olleet kestävän käytön mukaisia ja
2)  niiden toimivuus sekakantakalastuksesta aiheutuvien ongelmien välttämisessä on heikko.

YK:n merioikeussopimuksen mukaisesti kalastus tulee järjestää MSY -tason mukaisesti. Samaa edellyttää myös YKP:n perussäädöksen tavoite pitää kalakannat kestävän enimmäistuoton (MSY) tasolla. Tästä syystä kiintiöjärjestelmä ei saa johtaa kalastuskiintiöiden täysimääräiseen hyödyntämiseen silloin, kun enimmäiskiintiöpäätös ylittää MSY -tason mukaisen saaliskiintiön.
Siksi lain perusteluissa  toistuvasti esitetty tavoite "kalastuskiintiöiden täysimääräisestä hyödyntämisestä" tulee muuttaa kalastuskiintiöiden hyödyntämiseksi NSY -tasolla.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö on tyytyväinen siihen, että ehdotuksen jatkovalmistelussa on mm. SVK:n esityksestä estetty kalastajakohtaisten lohikiintiöiden siirto Perämereltä Selkämerelle tai Merenkurkkuun. Mikäli pyyntikiintiöiden siirrot siirtävät kalastuksen painopistettä entisestään Perämerelle, vähentää se Pohjanlahden heikkoihin lohikantoihin kohdistuvaa kalastusta.

YKP:N KANSALLINEN TOIMEENPANO, LOHI- JA MERITAIMENSTRATEGIA JA LOHIASETUS
Valtioneuvoston periaatepäätöksessä lohi- ja meritaimenstrategiaksi Itämerellä edellytetään, että "lohiasetuksen uudistamisen yhteydessä Suomessa otetaan käyttöön kalastajakohtaiset ei-siirrettävät lohikiintiöt."
SVK kiinnittää huomiota myös siihen, että lakiesitys YKP:n kansallisesta toimeenpanosta on ristiriidassa lohi- ja meritaimenstrategian kanssa. Strategian mukaan lohenpyyntikiintiöiden tulee olla ei-siirrettäviä.
Lakiehdotuksen perusteluissa asia kuitataan sillä, että lain säännökset estävät lohenkalastuksen käyttöoikeuden tai toimijakohtaisen kiintiön siirtämisen Perämereltä eteläisimmille alueille. Tämä ei kuitenkaan poista siirrettäviin käyttöoikeuksiin liittyvää käyttöoikeuksien kiintiöiden keskittymistä harvojen toimijoiden käsiin, mikä saattaa aiheuttaa alueellisia ongelmia erityisesti pienimuotoiselle rannikkokalastukselle.
Perustelujen mukaan toimijakohtaisten kiintiöiden käyttöön otto edellyttää siirrettäviä pyyntioikeuksia. SVK:n mielestä tämä ei pidä paikkaansa, vaan toimijakohtaisia  kiintiöitä voidaan käyttää samoin edellytyksin ei-siirrettävien pyyntioikeuksien perusteella. Ainoa ero on se, että pyyntioikeuden haltija ei voisi suoraan siirtää sitä toiselle kalastajalle, vaan päätöksen tekisi kalastusviranomainen. Näin voitaisiin taata pyyntioikeuksien tasapuolinen jakaminen sekä alueellisesti että uusille kalastajille. Samalla voitaisiin tarvittaessa suunnata pyyntiä alueille, joilla sekakantakalastuksen vahingolliset vaikutukset olisivat vähäisempiä.
SVK esittää, että maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan edellyttää kalastajakohtaisten lo-henpyyntikiintöiden säätämistä ei-siirrettäviksi valtioneuvoston hyväksymän lohi- ja meritaimenstrategian mukaisesti.

Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti lohiasetuksen tulee "varmistaa lohikantojen monimuotoisuuden säilymisen sekä vapaa-ajankalastuksen ja kalastusmatkailun harjoittamisen, jakamalla pyyntiä yli koko kalastuskauden. Uudistuksessa otetaan huomioon valikoimattoman sekakantakalastuksen vähentäminen."
Strategian mukaan ennen kalastajakohtaisten kiintiöiden käyttöönottoa selvitetään terminaalikalastuksen uudelleenjärjestäminen.
Strategian mukaan lohen ja taimenen pyynnissä isorysien käyttö on sallittu vain 1 luokan ammattikalastajille (nyk. kaupallisten kalastajien I ryhmä).
Lohiasetuksessa määritellään ajalliset ja alueelliset kalastusrajoitukset, joilla voidaan vaikuttaa isojen emokalojen selviytymiseen kudulle ja mahdollisesti jossain määrin lievennetään sekakantakalastuksen vaikutuksia.
Maa- ja metsätalousministeriön ehdotus uudeksi lohisetukseksi suhteessa kalastajakohtaisten kiintiöiden käyttöönottoon on ristiriidassa lohi- ja meritaimenstrategian kanssa seuraavilta osin:
1) terminaalikalastuksen osalta ei ole tehty selvitystä ennen kalastajakohtaisten kiintiöiden käyttöönottoa; RKTL:n selvityksen (2010) mukaan Kemijoen terminaalialueen saaliista valtaosa (32-66 %) padon alapuolista jokiosuutta ja jokisuuta lukuun ottamatta on luonnonlohta,
2) lohiasetusesitys sallisi rysäkalastuksen ja sen aikaistamisen kaikille kaupallisille kalastajille, ei vain I ryhmän kalastajille,
3) lohiasetus tehostaisi nykyisestään arvokkaiden, isojen emokalojen pyyntiä, sallimalla pyynnin aloittamisen yhdellä rysällä kalastajaa kohden jo huhtikuun alusta, vaikka pyynnin kieltoaika päättyisi pyyntialueesta riippuen vasta 17. kesäkuuta (Selkämeri), 21. kesäkuuta (Merenkurkku), 26. kesäkuuta Perämeri ja 1. heinäkuuta (Perämeren pohjukka); esitys vaarantaa strategian mukaisen tavoitteen monimuotoisista ja elinvoimaisista lohikannoista; esityksessä varhennettua kalastusta koskisi valikointikielto, joka kieltäisi muiden kuin alamittaisten tai hylkeen tai merimetson vahingoittamien lohien poisheiton.

SVK esittää, että maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan edellyttäisi lohiasetuksen uudistamista niin, että
- ennen mahdollista lohen pyynnin varhentamista tulee arvioida varhennetun lohisaaliin määrä ja vaikutus isoihin emokaloihin ja Pohjanlahden uhanalaisiin lohikantoihin,
- mahdollisuus varhennettuun kalastukseen tulee antaa lohi- ja meritaimenstrategian mukaisesti vain I ryhmän kaupallisille kalastajille, kuten myös lohenpyynti isorysällä,
- mikäli varhennettu lohenpyynti toteutetaan, tulee saaliin kokojakaumaa seurata, jotta voidaan valvoa varhennettuun kalastukseen sovellettavaa valikointikieltoa ja että
- nykyisillä Kemijoen terminaalialueella tulee soveltaa samoja lohiasetuksen määräyksiä kuin muillakin Perämeren alueilla

SIIRRETTÄVÄT KÄYTTÖOIKEUDET JA TOIMIJAKOHTAISET KIINTIÖT
Esityksen mukaan siirrettävät käyttöoikeudet, jotka antavat haltijalleen oikeuden määriteltyyn osuuteen Suomen saaliskiintiöstä, olisivat voimassa kymmenen kalenterivuoden ajan (15 §). Käyttöoikeusjärjestelyn toimivuuteen ja erityisesti sen vaikutuksiin lohenkalastuksen säätelyyn sisältyy siinä määrin epävarmuuksia, että kymmenen vuoden voimassaoloaika on aivan liian pitkä.
SVK esittää, että alkuvaiheessa siirrettävät käyttöoikeudet myönnettäisiin enintään viideksi vuodeksi, jona aikana järjestelmän toimivuutta ja vaikutuksia kalastuksen säätelyyn seurataan.

Käyttöoikeuksien siirtämistä rajoitetaan esityksen mukaan (14 §) niin, että estetään käyttöoikeuksien liiallinen (yli 20 % käyttöoikeuksista) keskittyminen yksittäiselle toiminnanharjoittajalle.
Aikaisemman esityksen mukaan käyttöoikeuksista voisi olla enintään 15 % yhden toimijan käytössä. Tanskassa ja Ruotsissa osuus käyttöoikeuksista voi olla enintään 10 %.
Kuten ehdotuksen pykäläkohtaisista perusteluista (14 §) käy ilmi, siirrettävien oikeuksien järjestelmän ongelmana on käyttöoikeuksien keskittyminen harvoille toimijoille. Kokemukset Islannista ja Tanskasta osoittavat, että siirrettävien oikeuksien keskittyminen harvoille toimijoille on ongelma, joka voi johtaa kalastuksen ja kalankäytön yksipuolistumiseen ja aiheuttaa aluetaloudellisia ongelmia alueilla, joilta kalastusalan yrittäjät häviävät keskittymisen seurauksena.
SVK esittää että, käyttöoikeuksien enimmäismäärä toiminnanharjoittajaa kohden saa olla enintään 10 % käyttöoikeuksista.



 
Powered by WebUpdate