27.04.2017 04:34
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2017 >> Verkkorajoituksen poistaminen















 
 
 
 
 
 
VERKKORAJOITUKSEN POISTAMINEN

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö vastustaa verkkorajoituksen poistamista kalastuslaista, 2.2.2017

Kalatalouden Keskusliitto (KKL) on tehnyt uuden kalastuslain "valuvioista" korjauslistan, joka on lähetetty eduskunnalle. Maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) on vastaavasti valmisteltu esitystä kalastuslain muuttamiseksi ja se on tarkoitus tuoda eduskunnan käsiteltäväksi tänä keväänä. MMM on omaksunut KKL:n käsityksen siitä, että kalastuslaissa on kiusallisia lakiteknisiä vikoja, jotka on syytä poistaa lakia muuttamalla.  Esitys sisältänee ehdotuksia:
- Vapaa-ajankalastuksessa käytettävien verkkojen enimmäismäärän (nykyisessä laissa kahdeksan verkkoa) poistamiseksi tai kasvattamiseksi kahdeksaan verkkoon kalastajaa kohden (nykyisessä laissa pyynti- tai venekuntaa kohden)
- Rajoituksia alueellisen kalastusviranomaisen oikeuteen säädellä kalastusta (ml verkkokalastus) ja antaa elinkeinokalastajille lupia kalastukseen
- Kalastonhoitomaksuvelvollisuuden laajentamisen koskemaan 65-vuotiaita ja heitä vanhempia  (myöhemmin eläkeläiset)

Esityksen ehdotukset ovat vapaa-ajankalastuksen ja kalakantojen hoidon kannalta merkittäviä muutoksia, jotka lain uudistamisen yhteydessä vaativat hyvin paljon poliittista vääntöä ja harkintaa. Puuttumista verkkomäärärajoitukseen ei voi pitää lakiin jääneen lakiteknisen virheen korjaamisena, vaan yrityksenä merkittävästi muuttaa vasta vuoden voimassa ollutta, uudistettua kalastuslakia. Esitys on merkittävä heikennys käytännön kalastuksen säätelyn kannalta ja se on kalastuslain mukaisen kestävän käytön vastainen.

Suomalaisen kalastuksen ongelmaksi jäi kalastuslakiuudistuksen jälkeenkin laajamittaisena säilynyt verkkopyynti, joka on kalojen koon suhteen voimakkaasti valikoivaa ja yleensä myös saaliskaloja vahingoittavaa tai tappavaa. Yleisesti käytössä olevilla silmäharvuuksilla saaliiksi saadaan esimerkiksi uhanalaisia taimenia, järvilohia ja nieriöitä. Lain mukaan vapautettavat kalat, kuten verkkoihin jääneet alamittaiset tai rauhoitetut kalat, eivät todennäköisesti selviä verkkoon takertumisesta ja vapautuksesta hengissä. Verkkokalastuspaine määrittää pitkälti esimerkiksi uhanalaisten meritaimenten pyyntikuolleisuutta.

Suomen monille uhanalaisille lohikalakannoille on laadittu tai ollaan parhaillaan laatimassa elvytys- ja hoito-ohjelmia. Ongelmana ko. kantojen elvyttämisessä on erityisesti se, että verkkopyynti sijoittuu usein niiden syönnösvaellusreiteille ja siinä käytetään usein tiheitä, ahvenen ja siian pyyntiin tarkoitettuja verkkoja. Sivusaaliiksi saadaan kuitenkin alamittaisia ja rauhoitettuja uhanalaisia taimenia, järvilohia, nieriöitä ja harjuksia. Tällaisella pyynnillä sekä vaarannetaan uhanalaisten kalakantojen säilyminen elinkykyisinä että heikennetään niiden ja monien muiden tärkeiden talouskalojen (esim. kuha) hoitotoimien tuloksellisuutta. Tärkeää on siksi, ettei verkkojen kokonaismäärää kasvateta. Lisäksi keinoina verkkokalastuksen rajoittamisessa ovat alueelliset ja ajalliset verkkokalastuskiellot tai niiden rajoitukset.

Ekologisesti kestävää kalastusta edistäisi merkittävästi pyynnin painopisteen siirtäminen kohti kalalajien suhteen valikoivaan ja saaliin yleensä elävänä säilyttäviin pyyntimenetelmiin, kuten rysiin, katiskoihin ja vapakalastuksessa väkäsettömiin koukkuihin.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö pitää kalastuslain nykyistä verkkorajoitusta edelleen liian korkeana. Järjestö esitti uusittuun kalastuslakiin neljää verkkoa vapaa-ajankalastajaa kohden. Vuonna 2016 voimaan tulleessa kalastuslaissa verkkojen enimmäismäärä muilla kuin kaupallisilla kalastajilla rajattiin kahdeksaan verkkoon (= 240 m) pyynti- tai venekuntaa kohden.

Uuteen kalastuslakiin asetettu kahdeksan verkon enimmäismäärä (240 metriä) vene- ja pyyntikuntaa kohti on kompromissi, eikä verkkojen enimmäismäärää tule siitä kasvattaa. Tämä on merkittävä periaatteellinen kannanotto, jota ei tule mitätöidä rajoituksen poistolla tai verkkomäärien lisäyksellä.

Lopuksi järjestömme toteaa, että merkittävän julkisen vallan käyttöä sisätäviä tehtäviä voidaan perustuslain mukaan antaa vain viranomaiselle. Tällaiseksi on katsottu kalastuksen alueelliset säätelypäätökset, jotka uusitussa kalastuslaissa siirrettiin vuoden 2016 alusta kalastusalueilta ELY-keskuksille, jotka säätelytoimia ovat jo tehneet. Myös tulevissa kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmissa esitetyt  kalastuksen säätelytoimet (ml verkkokalastus) toteutetaan kalatalousviranomaisten eikä kalatalousalueiden toimesta edellä mainitun syyn johdosta.



 
Powered by WebUpdate