24.04.2017 20:22
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2017 >> kalatalousaluerajat, Järvi-Suomi















 
 
 
 
 
 
KALATALOUSALUERAJAT, JÄRVI-SUOMI

Lausunto alueellisten kalatalouden yhteistyöryhmien tekemistä ehdotuksista vesialueiden jakamiseksi kalatalousalueisiin Järvi-Suomessa, 31.3.2017

Alueelliset kalatalouden yhteistyöryhmät ovat tehneet Pohjois-Savon ELY-keskukselle kalastuslain (379/2015) 22 §:n ja 33 §:n mukaisen ehdotuksen kalatalousaluejaoksi.

Suomen Vapaa-ajankalatalouden Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut ehdotukseen ja toteaa seuraavaa.

Kalastuslain ja SVK:n tavoitteet kalatalousalueiden rajojen muodostamiseksi

Kalastuslain (1299/2004) 22 §:n mukaan "vesialueet jaetaan niiden omistussuhteista sekä hallinnollisista rajoista riippumatta kalatalousalueisiin. Kalatalousalue muodostuu kalataloudellisesti riittävän suuresta yhtenäisestä alueesta. Kalatalousalueeseen kuuluvaa aluetta määritettäessä on erityisesti huomioitava vaelluskalojen elinkierto, kalastuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen, valuma-aluejako sekä vesialueiden jako vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettuihin vesienhoitoalueisiin sekä merenhoitoalueeseen."

Kalastuslain perusteluissa HE 192/2014 vp todetaan, että lain 22 §:ssä "pyrittäisiin nykyistä kalastusaluejakoa selkeämmin asettamaan kalatalousaluejaon perustaksi ajatus jaon tarkoituksenmukaisuudesta kalavarojen kestävän käytön ja hoidon toteuttamisen kannalta. Vaelluskalojen elinkierron näkökulmasta olennaiseksi tekijäksi nousee erityisesti se, että niiden turvaamiseen pyrkivät hoito- ja muut toimet voitaisiin tehdä ottaen huomioon kalojen koko elinkierto mahdollisimman kattavasti kaikissa sen vaiheissa."

SVK:n  tavoitteena on, että kalatalousalueiden rajat muodostetaan uuden kalastuslain ja sen em. säädöksen mukaisiksi. Erityisen keskeistä SVK:lle on, että uusien kalatalousalueiden rajat muodostuvat mahdollisimman pitkälle vesistöjen valuma-alueiden mukaisiksi, jotka vastaavat niin ikään vesialueiden jakoa vesienhoitoalueisiin. Erittäin keskeistä uusissa rajoissa on lisäksi järjestölle se, että niissä on huomioitu vaelluskalojen elinkierto aina syönnösalueilta niiden kutu- ja poikastuotantoalueille.

Edellä kuvatulla tavalla saadaan muodostettua kalastuslain tarkoittamat luonnolliset ja yhtenäiset kalatalousalueet, joiden tulevat käyttö- ja hoitosuunnitelmat (KHS) turvaavat kalastuslain 35 §:n tarkoittaman alueen kalavarojen kestävän ja monipuolisen tuoton ja käytön ja edistävät vapaa-ajankalastuksen toimintaedellytyksiä.

Järvi-Suomen alue

Pohjois-Savon ELY-keskuksen Järvi-Suomen kalatalouspalvelut-yksikön yhteistyöryhmien toimialueet koostuvat Kokemäenjoen, Kymijoen sekä Vuoksen vesistöjen alueista. Kokemäenjoen vesistön pääjärvenä toimii Pyhäjärvi, jossa kohtaavat Vanajanreitiltä sekä Näsijärven tulevat laskevat vedet. Pyhäjärvestä vedet laskevat Kokemäenjoen kautta Selkämereen. Molempien reittien latvavedet ovat olleet aikoinaan tuottoisia taimenvesiä, mutta alkuperäiset kannat on pääosin menetetty. Nykyiset taimenkannat ovat istutuksin sekoitettuja ja uhanalaisia. Reitin alaosan pääjärvet ovat historiallisesti tunnettuja kuhavesiä, mutta myös vaelluskaloja alueella on tavattu. Toutain on onnistuttu alueelle palauttamaan 90-luvun massiivisilla istutuksilla ja se lisääntyy nykyään luontaisesti.

Kymijoen vesistöalueen pääjärvi on Päijänne. Päijänteen lisäksi suuria järviä ovat Keitele ja Puula. Päijänteen pohjoispuolella ovat Saarijärven, Viitasaaren ja Rautalammin reitit. Päijänteen itäpuolella oleva Mäntyharjun reitti virtaa Pyhäjärveen ja Salpausselkien välissä virtaava Valkealan reitti Kymijokeen. Maa-ja metsätalous, soidenkaivuu, metsäteollisuus ja kulkuesteiden rakentaminen ovat heikentäneet lähes kaikkien vesistöjen tilaa. Kymijoen vesistö on ollut maamme vaeltavan villin järvitaimenen keskeisintä esiintymisaluetta. Vielä 50-luvulle asti alueella tavattiin yleisesti villiä taimenta. Järvitaimenkannat ovat koko alueella heikentyneet. Myös soidenkaivuu uhkaa luonnonvaraisen purotaimenen kantoja.

Vuoksen vesistön pääjärvi on Suur-Saimaa. Vuoksen vesistöön kuuluvat lisäksi Unnukka, Kallavesi, Pielinen, Kermajärvi, Juojärvi ja Suvasvesi. Vuoksen vesistön päävesistöreittejä ovat Kallaveden reitti, jossa Kallavedestä vedet purkautuvat Soisalon saaren kahta puolta Haukiveteen (läntisenä Leppävirran reittinä ja itäisenä Heinäveden reittinä). Heinäveden reittiin yhtyy idästä tuleva Juojärven reitti. Haukiveteen päätyy myös Vuoksen vesistön toinen pääreitti, Pielisen reitti. Vuoksen vesistö laskee Vuoksea pitkin Venäjän puolelle Laatokkaan. Vuoksen vesistö on ollut merkittävä järvitaimenen esiintymisalue. Taimenkannat ovat kuitenkin nykyisin heikkoja ihmistoiminnan vaikutuksista johtuen. Suuri osa alkuperäisistä kannoista on tuhottu tai kannat ovat sekoittuneet. Vuoksen vesistössä on esiintynyt kahta eri järvilohikantaa. Saimaan järvilohi on toistaiseksi onnistuttu pelastamaan sukupuutolta. Saimaan järvilohen säilyminen alkuperäisenä ja sekoittumattomana kantanaan on ollut 1970-luvun alusta lähtien täysin vesiviljelyn ja istutusten varassa. Pielisen järvilohi menetettiin kokonaan jo ennen 1970-lukua Lieksanjoen voimalaitosten rakentamisen seurauksena. Saimaan järvilohikantaa on siirretty Pielisen alkuperäisen menetetyn kannan tilalle. Järvilohen esiintymisalueella tehdään nykyisin koskialueiden kunnostuksia, joilla tähdätään järvilohen luontaisen elinkierron palauttamiseen.

Yhteenvetona Kokemäenjoen, Kymijoen sekä Vuoksen vesistöalueista voidaan todeta, että vaeltavia taimenkantoja on hävinnyt kymmenittäin 1900-luvun aikana. Kutukalojen määrä, koko sekä lisääntyminen ovat pienentyneet. Saimaan järvi lohi on toistaiseksi saatu pelastettua, mutta Pielisen alkuperäinen kanta on menetetty. Napapiirin eteläpuoliset taimenkannat on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Tärkein uhkatekijä on kalastus, joka kohdistuu liian pieniin yksilöihin. Taimenkantojen arvellaan edelleen pienevän, koska hoitotoimet ovat riittämättömiä. Ilmastomuutoksen takia purojen kuivuminen ja lämpeneminen ovat uhka tulevaisuudessa.

Edellä esitettyyn viitaten SVK käy seuraavassa läpi Pohjois-Savon ELY-keskuksen yhteistyöryhmien tekemät ehdotukset kalatalousalueiden rajoista.

Kymijoen kalatalouden yhteistyöryhmä

Ehdotus kalatalousaluejaoksi on pääosin perusteltu ja lain hengen mukainen.

Saarijärven reitti: kalatalousalueen raja lännessä tulee asettaa vesistöalueen rajan mukaan, kuten Kymijoen yhteistyöryhmä on esittänyt.
Etelä-Päijänne: alueen raja lännessä tulee siirtää päävaluma-alueen rajan mukaisesti ja jättää Päijälä-Kylämä välinen vesialue Längelmäveden kalatalousalueeseen.
Mäntyharju-Vuohijärvi: alueen raja idässä (tien nro 15 länsipuolella) ei ole perusteltu vaan tulee liittää Kymijoen vesistöalueeseen kuuluvana ko. kalatalousalueeseen.

Kokemäenjoen kalatalouden yhteistyöryhmä

Ehdotus kalatalousalueiden rajoiksi mukailee päävesistöalueen rajoja sekä huomioi vaelluskalojen nousuesteet kohtuullisesti. Alueella on kuitenkin muutamia poikkeuksia, jotka eivät noudata KL 22 §:n mukaisia perusteluja.
Keuruu: Isojärven sekä Riminänjärven alueet kuuluvat Kokemäenjoen vesistöalueeseen ja ne tulee liittää Keuruun kalatalousalueeseen.
Längelmävesi: Alueen itäosassa sijaitsevat pienvesistöt (Päijälä-Kylämä välillä) tulee liittää Längelmäveden kalatalousalueeseen, jonne ne valuma-alueen mukaisesti kuuluvat.
Alueen keskiosan kalatalousalueet (Pirkkala, Vanaja ja Roine-Pälkänevesi) jäävät erittäin pieniksi. Alueiden yhdistämistä olisi kannattanut harkita. Pirkkalan ja Vanajan kalatalousalueiden välinen raja Konhonsillassa ei ole perusteltu. Merkittävä kalojen vaelluseste sijaitsee alavirtaan päin katsottuna noin 15 km päässä Lempäälässä Kuokkalankosken (Katepal) padolla. Alueiden välinen raja tulee siirtää ko. kohtaan.
Loimijoki-Kokemäenjoen yläsosa: Kalatalousalueet tulee liittää yhdeksi alueeksi. Alueen vesistöpinta-alat jäävät erillään ollessaan hyvin pieniksi. Vaarana on pienten kalatalousalueiden näivettyminen ja riittämättömät taloudelliset resurssit.
Loppi: Aluejako ei vastaa KL 22 §:n vaatimuksia. SVK ei kuitenkaan vastusta nykyistä esitystä latvavesistön pienkalatalousalueesta. SVK:n mielestä Loppi olisi kannattanut jakaa ja liittää viereisiin kalatalousalueisiin vesistöaluerajan mukaan.

Vuoksen eteläisen sekä Vuoksen pohjoisen kalatalouden yhteistyöryhmä

Vuoksen pohjoinen alue: SVK:lla ei ole huomauttamista kalatalousaluejakoon.
Vuoksen eteläinen alue: Ruunaa- Pielinen kalatalousalueen eteläinen raja tulisi asettaa Uimaharjun siltaan ja siitä edelleen idässä tietä 5160 pitkin Koitereen kalatalousalueen rajalle saakka, ja lännessä tietä 515 Höytiäisen kalatalousalueen rajalle. Syntynyt alue tulisi liittää Oriveden kalatalousalueeseen, johon em. alueen vedet laskevat. Näin saadaan keinotekoinen raja poistettua Pielisjoesta ja aluetta voidaan kehittää vaelluskalojen elinkierto huomioiden.


Yhteenveto

SVK:n näkemyksen mukaan Järvi-Suomen kalatalouden yhteistyöryhmien esitykset uusien kalatalousalueiden rajoiksi noudattavat pääosin kalastuslain tavoitteita ja henkeä.

Esityksissä on kuitenkin vielä syytä tehdä  järjestömme edellä kuvaamia muutoksia, jotta kaikissa yhteistyöryhmien rajauksissa on huomioitu riittävästi vaelluskalojen elinkierto, kalastuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen, valuma-aluejako sekä vesialueiden jako vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettuihin vesienhoitoalueisiin sekä merenhoitoalueeseen.

Järjestömme toivoo, että rajat muutetaan esittämällämme tavalla. Näin tulevat kalatalousalueet olisivat toimialueiltaan kalastuslain 22 §:n mukaisia, jolloin niiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat voidaan laatia kalastuslain 1 §:n tavoitteiden mukaisiksi ottaen lisäksi huomioon valtakunnalliset kalavarojen hoitosuunnitelmat.



 
Powered by WebUpdate