29.04.2017 22:26
Jäsenille
  Etusivu >> Nuorten sivut >> Lapsesta kalaan >> Pilkkijän kalalajit















 
 
 
 
 
 
PILKKIJÄN KALALAJIT

Eri kalalajit vaativat hiukan eri pilkintätapoja. Myös lajien olinpaikat eroavat toisistaan. Kohdistamalla pilkintä tiettyyn lajiin nousee todennäköisyys saaliin saamiseen. Sivusaaliit eivät ole mitenkään harvinaisia, esim. ahvenpilkkijän saaliiksi jää verrattain usein myös särki ja hauki. Alla perusasiat muutaman tutun kalalajin osalta.

Ahven

Ahven on suosituin pilkkikalamme, joten perehdytäänpä hiukan tarkemmin sen pyytämiseen.
Ensimmäinen reikä kairataan rannan tai kaislikon tuntumaan. Mikäli ei kuulu mitään, niin 10 minuuttia kauempaa ei yleensä samalla reiällä kannata oleskella. Ahven on talvella kylmästä tokkurassa, eikä juurikaan liiku. Hyvän ahvensaaliin salaisuus on siis ennen kaikkea aktiivinen ja ahkera kairaaminen. Pilkkijän tulee löytää kalat, ei päinvastoin.

Ahven
Ahven. Kuva: Jaana Vetikko


Ahven on parvikala, eli jos pilkkiin haksahtaa raitapaita, on hyvin todennäköistä, että reiän alla on lisää. Pitää siis toimia ripeästi. Kun ensimmäinen kala on repussa, pitää pilkin olla jo uudestaan matkalla kohti pohjaa. Tukeva ote pilkkivavasta ja pilkintä jatkuu. Pari pientä nykytystä, ja mikäli paikalla on lisää ahvenia, käy seuraava yleensä miltei heti koukkuun kiinni. Nyt on löytynyt ahventen oleskelusyvyys, joten kun kalantulo loppuu, seuraava reikä kairataan rannansuuntaisesti. Syvyyslinjaa seuraamalla saa todennäköisesti lisää saalista reppuun.
Ahven ottaa mieluusti monenlaisiin pilkkeihin. Sille kelpaa niin mormuska ja pystypilkki kuin tasapainopilkkikin. Syötiksi kelpaavat kärpäsentoukka, mato, surviaissääskentoukka (kutsutaan myös surviaiseksi tai survariksi) sekä juuri tapetusta ahvenesta otettu silmä.


Särki

Särkikaloja on useita, eikä niiden tunnistaminen ole aina helppoa. Yleisin niistä on tavanomainen punasilmäinen särki. Punaiset silmät ja kirkkaanpunaiset evät ovat hyviä tunnusmerkkejä. Särki elää parvessa ja sen kannat ovat viime vuosina runsastuneet. Ei ole ollenkaan tavatonta, että ahventa etsivä pilkkijä löytääkin ison parven hopeakylkisiä särkiä. Särki ottaa erittäin mieluusti pilkkijän tarjoamiin syötteihin. Isoista särjistä saa valmistettua hyvää kalaruokaa.

Särki
Särki. Kuva: Jaana Vetikko

Särkikaloja voi ahvenpilkinnän tyyliin lähteä etsimään kairaten, mutta on olemassa muitakin keinoja. Särkikalat ovat persoja mm. "pullamössölle". Kun mössöön lisätään hiukan syöttejä, esimerkiksi kärpäsentoukkia, saadaan niin kutsuttua mäskiä. Mäskin tehtävä on houkutella kalat kalastajan ulottuviin ja napata tarjottuun koukutettuun syöttiin. Mäskin teko on helppoa ja hauskaa puuhaa koko perheelle. Kotimäskin teko-ohjeisiin voit tutustua tarkemmin osiossa "Helppo mäskin teko-ohje".
Mäskin voi laittaa valmiiksi kairattuihin reikiin jo edellisenä päivänä tai vasta kalastuksen yhteydessä. Mäskistä puristetaan sopivan pieniä palloja, jotka pudotetaan valmiiksi tehtyyn reikään. Mäski lisää särkipilkinnässä onnistumisen mahdollisuutta huomattavasti.
Ketjukoukulla varustetut pystypilkit sekä erilaiset pienet mormuskat, joko pystypilkin alla tai suoraan siimaan kiinnitettynä, maistuu särkikaloille erinomaisesti. Syötiksi kelpaavat mm. kärpäsentoukka, madonpätkä tai surviainen.


Kuha

Kuha on ahvenen serkku ja se on raitapaidan tapaan niin kutsuttu lämpimän veden kala. Kuha ei liiku paljoa talvisaikaan, vaan sitä on itse etsittävä. Kun ensimmäinen kuha haksahtaa kiinni, kannattaa alueelle jäädä hieman pitempäänkin. Koska kuha on parvikala, on hyvin mahdollista, että läheisyydessä vaanii enemmänkin messinkikylkisiä herkkupaloja.

Kuha
Kuha. Kuva: Jaana Vetikko

Kuha mielletään monesti hiukan araksi ja se saattaa jäädä tuijottamaan kalastajan pilkkiä ennen kuin päättää siihen ottaa tai olla ottamatta. Kuhapilkintä vaatii harrastajaltaan hieman enemmän kärsivällisyyttä kuin ahvenpilkintä. Kuhaa pilkkiessä saa pilkin liikkeet olla rauhallisempia ja tauot vetojen välissä pidemmät.
Kuhalle voi tarjota sekä pystypilkkejä että tasapainoja. Jopa kesäinen lusikkauistin kelpaa pilkiksi. Pilkkien koukut saavat olla hiukan isompia kuin ahvenpilkinnässä. Nro 6-8 kolmihaarakoukku on sopiva. Syötiksi kelpaavat kärpäsentoukat sekä pienehköt kalanpalat.


Made

Made on ainut makeaveden turskakalamme. Madetta pilkitään sen kutuaikana. Kevätkutuisista kaloista poiketen se kutee keskellä talvea, yleensä tammi-helmikuussa. Made, tai matikka, liikkuu eniten öisin ja siksi madepilkkijä suuntaa jäälle vasta hämärän saapuessa.

Made
Made. Kuva: Janne Rautanen

Madetta voi pilkkiä niin kutsutulla ryöstäjäpilkillä, jolla tartutetaan kala ulkopuolelta kiinni, tai sitten syöttipilkillä. Syöttipilkkinä voi toimia esimerkiksi isokokoinen lusikkauistin, jonka alapuolelle on solmittu vahva siimatapsi koukkuineen. Koukkuun laitetaan kala tai kalanpala, esimerkiksi silakka, ja pyydys on valmis. Öinen pilkkiretki rantamatalassa myrskylyhdyn tai otsalampun valossa on lapsille taatusti jännittävä ja ikimuistoinen hetki. Mateesta saa valmistettua esimerkiksi erittäin maittavan kalakeiton. Mateen mätiä arvostetaan herkkusuiden keskuudessa erityisen korkealle.


Kirjolohi

Kirjolohi ei kuulu Suomen alkuperäisiin kalalajeihin, vaan on Pohjois-Amerikasta tuotu kala. Se on sittemmin karannut kalanviljelylaitoksilta ja sattumakaloja saadaan vuosittain sieltä täältä. Kirjolohta on myös istutettu sekä koskiin että järviin. Järvistä sitä onkin mukavaa pilkkiä. Kirjolohen tärppi saattaa olla rajukin, joten ote pilkkivavasta saa olla tiukka. Kirjolohta voi pilkkiä pienillä lusikkauistimilla, isoilla mormuskoilla, pystypilkeillä ja tasapainoilla. Syötiksi käyvät muun muassa kaupasta saatava syöttitahna, katkarapu ja kärpäsentoukka.

Kirjolohi. Kuva: Petter Nissén
Kirjolohi. Kuva: Petter Nissén


Siika

Siika viihtyy kylmässä vedessä. Se on parvikala ja etsii aktiivisesti ruokaa läpi talven. Siikaa pilkkiessä kannattaa käyttää enemmän malttia kuin esimerkiksi ahvenpilkinnässä. Jos sattuu saamaan siian, kannattaa laittaa nopeasti pilkki takaisin avantoon. Siikaparvi liikkuu nopeasti eteenpäin, ja parvea pitää yrittää verottaa sen ollessa kohdalla. Tärppien tyrehtyessä, voi tyynesti jäädä samoille rei´ille istumaan. Siian perässä ei kannata juosta, vaan tässä lajissa odottava palkitaan. Sama kalaparvi - tai toinen - palaa ennen pitkää takaisin apajille, ja kalakekkerit alkavat uudestaan.

Siika
Siika. Kuva: Jaana Vetikko

Siian tärppi on yleensä varovainen tai jopa huomaamaton. Kun siika on saatu tartutettua, pitää se nostaa varovasti kohti reikää. Siian suu on erittäin pehmeä, ja siksi se repeytyy helposti. Etenkin suuret yksilöt saattavat karata viime hetkillä, jos kalastajan otteet ovat liian kovat.
Siika ottaa mielellään pieniin mormuskoihin, joten syvältä pilkkiessä kannattaa käyttää tapsipilkkiä ja matalassa voi kokeilla pelkällä morrilla. Syötiksi kelpaavat ainakin surviainen, kärpäsentoukka ja madonpala.


Hauki

Hauki ei yleensä paljon liiku, kesäisin kuin talvisinkaan. Sitä haetaan etenkin kaislikon tai ruovikon reunoilta, isoilla pystypilkeillä tai tasapainoilla. Siiman ja pilkin väliin kannattaa ehdottomasti sitoa peruke. Peruke, joka voi olla esimerkiksi teräs- tai titaanilangasta tehty, estää siimaa menemästä poikki joutuessaan hauen teräviin hampaisiin.

Hauki
Hauki. Kuva Jaana Vetikko

Hauelle pitää antaa aikaa iskeä. Samalla reiällä voi viipyä ainakin 10 minuuttia, jonka jälkeen siirrytään seuraavalle. Reikiä voi kairata valmiiksi vaikka kymmenen, ja näitä voi kokea parikin kertaa läpi.
Hauki ottaa mieluusti suoraan pilkkiin, eikä sitä tarvitse syötittää. Pystypilkin koukkuun voi kuitenkin pujottaa pienen kalapalan tms. Tuoksuva syötti saattaa huonona kalapäivänä toimia iskun laukaisijana. Hauen tärppi on yleensä raju ja pilkkivavasta kannattaa pitää kunnolla kiinni. Hauki on tartutettuna varteenotettava vastustaja, ja tarjoaa pilkkijälle ikimuistoisia hetkiä. Ison hauen ylös saamiseen voi mennä tovikin, ja oiva apuväline tähän on pieni nostokoukku. Kun hauen pää on saatu reikään, pujotetaan nostokoukku varovasti sen alaleukaan ja nostetaan ripeästi ja päättäväisesti ylös.


Rautu

Rautu, joka tunnetaan myös nimeltä nieriä, on erityisesti Pohjois-Suomen saaliskala. Rautu vaatii kylmää vettä selvitäkseen, ja siksi sitä tavataan nimenomaan pohjoisesta. Rautua pilkitään pääasiassa niin kutsutulla rautulätkällä, joka on erinäinen salmiakinmuotoinen pystypilkki. Lätkä on varustettu tapsissa roikkuvalla yksihaarakoukulla, joka yleensä syötitetään kärpäsentoukalla. Vähän isommalle raudulle kelpaa syötiksi myös kalanpala.

Pilkkirautuja. Kuva: Petter Nissén
Pilkkirautuja. Kuva: Petter Nissén

Rautujärvet ovat monesti hyvin kirkkaita ja raudun pilkintää voidaan siksi harjoittaa niin kutsuttuna näköpilkintänä. Rautu on kaunis kala, joka on erittäin arvostettu myös herkuttelijoiden pöydässä

Marcus Wikström



 
Powered by WebUpdate