27.04.2017 04:25
Jäsenille
  Etusivu >> Nuorten sivut >> Lapsesta kalaan >> Pilkinnän perusteita















 
 
 
 
 
 
PILKINNÄN PERUSTEITA

Valmistautuminen

Ensimmäinen pilkkiretki on aina jännittävä ja ikimuistoinen tapahtuma. Retken suunnittelu kannattaa aloittaa jo edellisiltana kotona. Pilkkivarusteet käydään yhdessä lapsen kanssa läpi ja ottivieheet sidotaan valmiiksi siimoihin. Pilkkejä valitessa voidaan lasta neuvoa, mutta itse valinnan haluaa lapsi mieluusti tehdä itse. Pilkkipaikaksi valitaan jo ennestään tuttu kalapaikka, olkoon se lampi, järvi tai vaikkapa merenlahti. Lampi jäätyy yleensä ensimmäisenä, meri vuorostaan viimeisenä.
Pilkkiretkeä suunniteltaessa tulisi ensisijaisesti keskittyä lähikohteisiin. Lapsen kärsivällisyys saattaa loppua, jos automatka on pitkä ja pilkille pääsyä joutuu odottamaan kauan. Näin retken mielekkyys saattaa olla uhattuna jo ennen kuin se on alkanut.
Ennen lähtöä otetaan selvää paikan jäätilanteesta. Voit esimerkiksi soittaa jollekin kokeneelle pilkkijälle, joka yleensä tietää kertoa jään kantavuudesta. On silti viisasta ottaa retkelle mukaan sellainen henkilö, joka tuntee paikan talviset olosuhteet hyvin. Kaikilla pilkkijöillä tulee olla omat henkilökohtaiset jäänaskalit kaulassa olosuhteista ja jään paksuudesta riippumatta.
Pilkkiminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin, eikä sitä harrastavan tarvitse lunastaa kalastuskorttia. Poikkeuksena ovat erilaiset lammet, joihin on istutettu esimerkiksi kirjolohta. Tällaisissa paikoissa tulee jokaisen pilkkijän lunastaa henkilökohtainen kalastuslupa.

Lapsellekin kannattaa antaa alusta saakka kunnolliset välineet. Myös vaatetuksen pitää olla kohdallaan. Kuva: Janne Tarkiainen
Lapsellekin kannattaa antaa alusta saakka kunnolliset välineet. Myös vaatetuksen pitää olla kohdallaan. Kuva: Janne Tarkiainen


Saalislajit

Suomessa voidaan pilkillä pyytää useita eri kalalajeja. Suosituimpiin pilkkilajeihin kuuluvat mm. ahven, kuha, hauki, siika, made ja kirjolohi. Lapselle kalalaji on yleensä toisarvoinen seikka, pääasia että kalaa tulee. Särkipitoinen järvi on tästä syystä vallan mainio kohde lapsen kanssa pilkkiretkelle suunnittelevalle. Eri lajien pilkintään voit tutustua tarkemmin osiossa Pilkkijän kalalajit.


Pilkille

Pilkkiminen kannattaa aloittaa rannasta, vaikkapa kaislikon reunasta. Reiänteon jälkeen kaira tulee aina kairata jäähän pystyyn. Näin kairan terä pysyy jääkolossaan suojattuna, eikä ole vaaraksi ihmisille tai lemmikkieläimille. Lapselle on jo etukäteen valittu siiman päähän tuttu ja turvallinen pilkki, sellainen jonka uittaminen ei vaadi erityisosaamista. Tapsipilkki tai perinteinen ketjukoukulla varustettu pilkki lienevät aloittelijalle parhaita vaihtoehtoja.
Lapselle tulee kädestä pitäen näyttää, miten syötti laitetaan koukkuun ja kuinka pilkki päästetään pohjaan asti, jonka jälkeen siima kiristetään ja pilkki nostetaan 10-20 cm pohjan yläpuolelle. Sen jälkeen annetaan nuoren kalastaja-alun kokeilla samoja kuvioita uudemman kerran omin päin, mikäli hän niin haluaa. On tärkeää, että lapsi oppii perusasiat kunnolla. Seuraavaksi näytetään itse pilkkimisen perusliikkeet. Nämä ovat aika helppoja, eikä yleensä vie kauaa kun lapsi ne hallitsee.

Lasta kannattaa opastaa kädestä pitäen ja jättää oma pilkkiminen vähemmälle. Kuva: Jaana Vetikko
Lasta kannattaa opastaa kädestä pitäen ja jättää oma pilkkiminen vähemmälle. Kuva: Jaana Vetikko

Reiällä ei pidä istuskella kovin pitkään. Kala käy suhteellisen nopeasti pilkkiin kiinni, jos se on paikalla ja otillaan. Jollei kymmenessä minuutissa tapahdu mitään, on aikaa kairata uusi reikä. Siirtykää siis muutama metri rannalta ulospäin ja tehkää uusi reikä. Tällä tavoin edetään pikkuhiljaa rannalta ulospäin, kunnes yhtäkkiä pilkkiä viedään ja kala on kiinni! Nosta kala ylös, irrota se koukusta ja pudota pilkki takaisin avantoon. Pieni lapsi voi itse nostaa kalan jäälle kävelemällä vapa kädessä taaksepäin, kunnes kala on ylhäällä. Ota välittömästi kala hengiltä kopauttamalla sitä silmien kohdalle päähän puuklapilla tms. Mikäli kala on pieni, voit työntää sormesi kalan suuhun ja vääntää ylös ja taaksepäin, jolloin kalan niska taittuu. Palautettavat kalat tulee viipymättä laskea takaisin veteen. Eläviä kaloja ei pidä koskaan laittaa reppuun kitumaan.


 Mukavaa yhdessäoloa hienon harrastuksen parissa. Kuva: Petter Nissén
Mukavaa yhdessäoloa hienon harrastuksen parissa. Kuva: Petter Nissén


Näköpilkintä

Näköpilkintä on hauska ja erittäin jännittävä kalastusmuoto. Näköpilkinnässä maataan jollain kuivalla alustalla (esim. porontaljalla) jäällä, ja kurkataan reikään kalojen maailmaan. Kalastusmuoto vaatii toimiakseen suhteellisen matalaa ja kirkasta vettä. Veden pinta heijastaa valoa, joten on viisasta sulkea valo pois vetämällä esimerkiksi huppua pään - ja samalla reiän - suojaksi. Syntyneessä keinotekoisessa hämärässä näkee paremmin, mitä reiän alla tapahtuu.
Lasten mielestä tämä on yleensä huippuhauskaa, kun koko ajan näkee miten pilkki vedessä heiluu. Kalan saapuminen reiälle syöttiä tuijottamaan nostaa kyllä aikuisenkin pulssia! Joskus näkee kuinka monta kalaa lähestyy yhtaikaa heiluvaa pilkkiä, kuitenkin ottamatta siihen. Silloin jännitys voi olla käsin kosketeltavaa. Mikäli kala hyväksyy tarjotun syötin ja jää koukkuun kiinni, seuraa lapsen suusta usein riemukiljahduksia. Lyhyessä siimassa kala nousee nopeasti jäälle, jossa se kolkataan saman tien. Näköpilkintä on tavallaan kuin akvaarioon katsoisi, mutta ilman kaloja rajoittavia lasiseiniä.


Kokeilemisen arvoisia paikkoja

Kalantulo on lasten kannalta tärkeä asia, etenkin jos ollaan ensimmäistä kertaa jäällä. Siksi kannattaa hakeutua paikkoihin, joissa kalantulo on todennäköistä. Ranta on hyvä paikka aloittaa, mutta varteenotettavia paikkoja on toki muitakin; salmet, selkäkarikot, jokisuut, jyrkkien syvänteiden reunat sekä railot. Näiden paikkojen tuntumassa kala usein viihtyy. Aina tulee toki muistaa, ettei tuntemattomille jäille tule noin vaan mennä. Virtapaikkoja tulee aina varoa.
Mikäli aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, niin kokeile kairata ympäristöä paksumman lumikinoksen keskelle. Kala saattaa vaania kinoksen alla varjon suojassa. Kala voi kirkkaalla kelillä olla arka, joten joskus on hyvä jättää hieman sohjoa reikään, ettei liika valoisuus karkota kaloja pois.
Pilvisellä kelillä kokeilkaa pilkkinne pyyntitehoa vuorostaan lumettomilla läikillä. Näistä kohdista tunkeutuu eniten valoa läpi, ja nämä ikkunat voivat juuri pimeinä päivinä kerätä kalaa alleen.


Oheistoiminta

Muista avustaa nuorta lasta kaikin tavoin, vaikka tämä tarkoittaakin sitä, että oma kalastuksesi jää vähemmälle. Ylipitkät kalastustuokiot eivät sovi lapsille, vaan retket tulee mitoittaa sopivan pituisiksi nimenomaan lapsen näkökulmasta katsottuna.
Pilkkiretken ei tarvitse olla pelkkää kalastamista. Pienellä lapsella kärsivällisyys saattaa olla kortilla, etenkin heikkona kalapäivänä. Mukaan retkelle kannattaa siis ottaa esimerkiksi pulkka, lapio ja ämpäri. Näin perhe voi viettää laatuaikaa yhdessä, vaikka kala loistaisikin poissaolollaan. Matkaan kannattaa ehdottomasti ottaa myös kamera. Ikimuistoiset hetket saa näin helposti tallennettua, ja kuvia on mukava katsoa vielä vuosienkin jälkeen.

Kalaseurat ja ?piirit järjestävät myös pilkkikouluja, joissa pääsee tutustumaan lajiin pilkkikonkareiden kanssa. Kuva: Petter Nissén
Kalaseurat ja -piirit järjestävät myös pilkkikouluja, joissa pääsee tutustumaan lajiin pilkkikonkareiden kanssa. Kuva: Petter Nissén

Osa onnistunutta pilkkiretkeä on tietysti myös kunnon eväät. Lämmin juoma ja voileivät antavat lisävoimia loppupäivälle. Nuotion äärellä viihtyy koko perhe, ja omin neuvoin grillattu makkara, tietysti sinapin kera, maistuu kylmänä talvipäivänä taatusti sekä lapsille että aikuisille. Ennen nuotiontekoa kannattaa kuitenkin varmistaa, että sellainen on sallittu kyseisellä paikalla. Tulee myös muistaa, ettei eläviä puita saa koskaan vahingoittaa polttopuita kerätessä.


Marcus Wikström



 
Powered by WebUpdate