27.03.2017 19:32
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2010 >> Kalastuslaki














 
 
 
 
 
 
KALASTUSLAKI

Lausunto hallituksen esityksestä kalastuslain muuttamiseksi (HE 29/2010VP), 28.4.2010

SVK esittää lausuntonaan hallituksen esityksestä kalastuslain 37 a ja b §:n lisäämiseksi ja 37 § 3 momentin poistamiseksi seuraavaa.

Kalastuslakiin ehdotettu uusi säännös (37 a) antaa valtioneuvostolle mahdollisuuden kieltää määräajaksi tietynlaisten pyydysten ja pyyntitapojen käytön ja maa- ja metsätalousministeriölle mahdollisuuden antaa tarkkarajaisia säännöksiä pyydysten käytöstä silloin, kun uhanalaisen eläinlajin suojeleminen sitä edellyttää.
Muutosesityksen taustalla on vuonna 2000 uusitun perustuslain vaatimukset ja erittäin uhanalaisen saimaannorpan suojelu Saimaalla verkkokalastusta rajoittamalla. Verkkokalastusta on toistaiseksi pyritty rajoittamaan vapaaehtoisin sopimuksin, joihin on liittynyt vesialueen omistajalle maksettu korvaus verkkokalastuksen rajoittamisesta vesialueellaan. 
Ehdotukseen sisältyy (37 b) mahdollisuus korvata vesialueen omistajalle tai kalastusoikeuden haltijalle suojelusta aiheutuva merkityksellinen haitta. Ehdotettu korvaussäännös koskee muutosesityksen perustelujen mukaisesti myös ammattikalastajia.
Verkkokalastusta harjoittaville vapaa-ajankalastajille korvausta ei ole maksettu eikä sitä myöskään esitetä hallituksen esityksessä kalastuslain muuttamiseksi.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö pitää esitettyjä muutoksia tarpeellisina. Saimaannorpan ja mahdollisesti muidenkin uhanalaisten eläinlajien suojelun edistäminen kalastusta rajoittamalla kymmenien tuhansien omistusyksikköjen pirstomilla kalavesillä ilman lakimuutosesityksen antamia valtuuksia on todella vaikeaa. Nyt sopimusteitse saatu hieno tulos Saimaalla vaati vuosikymmenien työn ja oli prosessina vaivalloinen. Uhanalaisten lajien suojelu vaatii nopeampaa toimintaa, kuin mitä saimaannorpan osalta oli mahdollista ja siksi tarvitaan esityksen mukainen asetuksenantovaltuus sekä valtioneuvostolle että maa- ja metsätalousministeriölle.
Sopimuksiin perustuvat kalastusrajoitukset lisännevät kalastusoikeuden haltijoiden sitoutumista rajoitusten toimeenpanoon. Suomessa on noin 20 500 osakaskuntaa ja 14 400 yksityistä vesialuetta, joiden vesipinta-alat ovat pieniä. Koko maan osakaskunnista neljänneksen vesialue on alle 50 ha. Suuri osa osakaskunnista on järjestäytymättä ja vielä suurempi osa kaikista osakaskunnista on käytännössä toimimattomia. Tästä syystä sopimuksiin perustuvien kalastusrajoitusten toteuttaminen vähänkin laajemmilla vesialueilla on usein mahdotonta.

Esityksen mukainen asetuksenantovaltuutus koskee vain luonnonsuojelulain nojalla uhanalaisiksi määriteltyjä eläinlajeja. Saattaisi olla hyödyksi laajentaa uhanalaisuuden käsitettä niin, että myös monet kalastuksen kohteena olevien uhanalaiset kalalajien tai kantojen, kuten Saimaan nieriä ja monet lohi- ja taimenkannat, kalastusta tarvittaessa voitaisiin rajoittaa nykyistä tehokkaammin.

Esityksen vaikutukset vapaa-ajankalastukseen
Lakiesityksen perusteluissa asiaa on tarkasteltu lähinnä kalastusoikeuden haltijan ja ammattikalastajan kannalta, joiden oikeutta määrätä kalastukses-ta ja käyttää kalastusoikeutta tai harjoittaa kalastusta lakiesitys rajoittaa.
Viime kädessä suurimmat vaikutukset rajoituksilla useimmiten on kuitenkin vapaa-ajankalastukseen.
Vapaa-ajankalastajien kannalta ei ole suurta merkitystä sillä, rajoitetaanko kalastusta asetuksella tai kalastusoikeuden haltijan kanssa tehdyillä sopimuksilla. Olennaista on, että rajoitukset ovat perusteltuja, suojelutavoitteen kannalta oikein mitoitettuja ja antavat vapaa-ajankalastajille edellytykset sopeutua rajoituksiin ja noudattaa niitä. Tässä suhteessa yhtenäiset ja selkeät asetuksella luodut rajoitukset ja rajoitusalueet ovat parempia kuin sopimuksilla aikaan saadut rikkonaiset rajoitusalueet.

Esityksen perusteluissa on tarkasteltu lakiesityksen vaikutuksia vain kalastusoikeuden haltijan tai ammattikalastajan kalastukseen.
Suomessa ravinnoksi käytetystä, luonnosta pyydetystä kotimaisesta kalasta yli 70 % ja kaikesta kotimaisesta kalasta yli 50 % on vapaa-ajankalastajien pyytämää. Kalastus on yksi suosituimmista luontoliikunnan muodoista ja kalastusta harrastaa vuosittain yli 1,8 miljoonaa suomalaista.
Tästä syystä esityksen perusteluissa tulee tarkastella esityksen vaikutuksia vapaa-ajankalastukseen ja mahdollisia toimia, joilla vapaa-ajankalastusta voidaan sopeuttaa uhanalaisten eliölajien suojelun kannalta välttämättömiin kalastusrajoituksiin.



 
Powered by WebUpdate