Vesikasveja niittävän haukivinkit

Oletko niittourakoita suorittava yrittäjä tai suunnitteletko ruovikon leikkaamista oman rantasi edustalla?

Lue nämä vinkit ennen toimiin ryhtymistä.

 

Alla käydään läpi niiton ajoitus, niittosyvyys ja -kuvio, niitetyn kasvimassan kerääminen ja läjitys sekä hieman asiaa ärviöistä ja muista erityistoimia vaativista kasvilajeista.

Yleistä

Kuten todettua, kasvillisuus on hauelle elintärkeää ja melko runsaskin kasvillisuus suorastaan toivottavaa. Liika on kuitenkin liikaa tässäkin.

Sankka ruovikko tai muu vankkavartinen ja tiheä kasvillisuus on usein pääsemätön paikka emohauille, jotka eivät yksikertaisesti mahdu kasvien lomitse. Asiaa voi auttaa oikein suoritetuilla niittotoimilla.

Haukien ja yleensä myös vesistön hyvinvoinnin näkökulmasta olisi edullista, että ruovikkoa ei poisteta kokonaan, vaan hieman taannutetaan eli harvennetaan, ja umpeenkasvaneille alueille luodaan suojaista mosaiikkia.

Niiton ajoitus

Ajoitus on niitossa oleellista – se vaikuttaa mm. ravinteiden poistoon, kasvuston tulevaan kehittymiseen ja luonnon toimintaan.

Alla niitoista puhuttaessa tarkoitetaan erityisesti järviruovikon niittoa. Joiltain osin periaatteet pätevät muihinkin ilmaversoisiin kasveihin.

Loppukesän niitto taannuttaa parhaiten

Kun niiton tavoitteena on taannuttaa ja harventaa ruovikkoa, on heinä-elokuun vaihde paras ajankohta niitolle.

Tällöin juurissa olleet ravinteet on käytetty ruo’on kasvuun ja ruoko on vasta alkamassa varastoida uutta energiaa juuriin. Tähän ajoitettu niitto estää juuria täyttämästä energiavarastojaan ennen talvea ja ruovikon kasvu seuraavana vuonna taantuu.

Käsittely tulisi uusia mieluiten perättäisinä 2-x vuotena. Mitä ravinteikkaampi tai matalampi alue ja tiheämpi ruovikko on kyseessä, sitä paremmin se kestää niittoa ja sitä useampia vuosia niittoa joudutaan uusimaan ruovikon taannuttamiseksi.

Tämä ajoitus poistaa myös eniten ravinteita ruo’on mukana, sillä maksimaalinen määrä ravinteita on tällöin ruo’on varressa ja mahdollisimman vähän juuressa.

Syysniitolla varmistetaan hyvät kutuolot kevääksi ja hidastetaan umpeutumista ja ruokoturpeen muodostumista

Kun niiton ei niinkään ole tarkoitus taannuttaa ruovikkoa tehokkaasti vaan poistaa ylenpalttinen ruokomassa lahoamasta ja happea kuluttamasta sekä aluetta mataloittamasta, on syksy varsin otollinen aika niiton toteutukselle.

Samalla vältytään häiritsemästä esim. lintuja, joilla vielä  loppukesällä voi osin olla jälkikasvun kasvattaminen kesken.

Kun kesän aikana kasvanut ruokomassa kerätään syksyllä pois, on alue hyvässä kunnossa tulevan kevään kutukarkeloihin.

Syysniittoa voi pitää ensisijaisesti ylläpitoniittona, jolla alue pidetään tietyssä kunnossa. Mikäli syysniitto tehdään syvemmältä veden alta, häiriintyy juurakon hapensaanti ja ruovikko voi tätä kautta myös taantua.

Talviniitolla saavutetaan sama kuin syysniitolla, mutta voidaan operoida jään päältä.

Pehmoinen ja epämääräinen rantahetteikkö vaatii niittokalustolta paljon. Syysniitolla saavutettavat edut voidaan saavuttaa myös jään päältä niittäen. Tällöin vain homma voidaan suorittaa helpommin saatavilla olevin välinein. Jopa lumiauralla varustettu mönkijä voi sopivissa olosuhteissa olla toimiva kapistus ruovikon katkaisuun jään pinnasta.

Talvella jääpeitteen aikaan suoritettu niitto häiritsee alueen luontoa selvästi vähiten.

Taantumistakin voi ruovikkoon tulla, jos heti niiton jälkeen vesi nousee jäälle ja jäätyy ja juurakon hapensaanti näin estyy.

Missä vedenpintaa voidaan hallitusti säädellä, voidaan tätä koittaa hyödyntää, jos ruovikkoa halutaan talviniiton yhteydessä samalla taannuttaa.

Kevät on huonoin aika niitolle

Kalat, linnut ja monet muut eläjät etsivät kasvillisuusrannoilta paikkaansa keväisin. Luonto häiriintyykin herkästi keväällä ja alkukesällä tehtävistä suuremmista koneellisista operaatioista.

Lisäksi monin paikoin ruovikko on laossa talven jäljiltä ja täten vaikea tai mahdoton leikata. Ravinteitakaan ei talvehtineissa korsissa juuri ole.

Isompien niitto-operaatioiden sijaan välittömästi jäidenlähdön jälkeen on sopiva hetki käsivoimin putsata kalojen kulkureitit kevyesti auki ja muutenkin kerätä enimmät talven aikana kaatuneet ruokomassat pois matalista pohjista happea ja tilaa viemästä. Hetkeä myöhemmin, kun hauet jo kutevat tai ovat jo kuteneet, ei kasvimassoja kannata enää kerätä, ettei mätiä tai pienpoikasia samalla nostella kuiville.

Alkukesällä niittoa ei voi suositella

Linnustollisista syistä alkukesän niittoa ei voi suositella. Moni muukin eläjä häiriintyy tähän aikaan toteutetuista operaatioista.

Alkukesästä juurakon energiavarantoja siirtyy nopeasti ruo’on varren kasvuun. Mikäli ruovikko tässä vaiheessa niitetään pinnan alta, siirtyy juuresta edelleen ravinteita ylöspäin, mutta ne päätyvät katkaistun tyngän kautta veteen.

Ravinneongelma ratkeaa niittämällä vain pinnan päältä, mutta eliöstön häirintäongelmaa se ei auta. Lisäksi niiton joutuu tekemaan useampaan kertaan kesässä, jos homman aloittaa jo kasvukauden alkupuolella.

Niittosyvyys ja -kuvio

Miltä syvyydeltä ruoko katkaistaan, riippuu niiton tavoitteesta. Joskus myös kalusto voi rajoittaa vaihtoehtoja.

Syväniitto taannutukseen

Jos niiton tavoitteena on taannuttaa ja harventaa ruovikkoa, on niittäminen hyvä tehdä pinnan alta mahdollisimman syvältä, jolloin juuristo ei saa tarvitsemaansa happea pinnalta ruo’on kautta.

Tämä luonnollisesti onnistuu vain siellä, missä niitettävällä alueella on reilusti vettä.

 

Pinta- tai kuivaniitto ylläpitoon

Kun tarkoitus ei ole hävittää ruovikkoa vaan estää sen laajeminen, tiheneminen tai alueen mataloituminen ruokoturpeen muodostumisen johdosta, on läheltä pintaa suoritettu niitto hyvä vaihtoehto.

Monet haukien kutupaikoista ovat hyvin matalia tai osan vuodesta kuivilla. Näillä alueilla pinta- tai jopa kuivaniitto on usein ainoa vaihtoehto.

Läheskään kaikki ruovikon niittoa tarjoavat yrittäjät eivät toteuta kuivaniittoja, sillä monet leikkuriterät tarvitsevat voitelevaa vettä toimiakseen kunnolla. Myös niitetyn ruo’on keräys kuivilta on hidasta ja työlästä.

Kalaston näkökulmasta niittosyvyyttä oleellisempi seikka on niittokuvio. Siis se, että mistä kohtaa kasvillisuutta poistetaan ja mistä ei.

Perinteinen “avoniitto“, jossa laaja vesialue ruovikkoa niitetään kokonaisuudessaan pois, ei usein ole vesistön eikä muunkaan ympäristön kannalta järkevä ratkaisu. Ruovikko mm. estää aallokon aiheuttamaa pohjan pöllyämistä ja täten veden samentumista, joten ajatus kannattaa pitää touhussa mukana ettei ruovikon poistamisella aiheuteta vahinkoa hyödyn sijaan.

Kuvio: mosaiikkilampareet

Mosaiikkiniiton perimmäinen tarkoitus on maksimoida alueen monimuotoisuutta, luoda runsaasti kasvillisuuden ja avoveden rajapintaa sekä luoda hyvin suojaisia avovesilampareita.

Kuvioinnin suunnittelussa on lupa käyttää mielikuvitusta ja luovuutta, jolloin alueesta saa aina tekijänsä näköisen. Oleellista on jättää ulkoreunalle riittävästi ruokovyöhykettä tuuli- ja aaltosuojaksi. 

Tämä on ensisijaisesti suositeltava kuviointivaihtoehto, kun tavoitteena on auttaa kalastoa tai muuten luonnon monimuotoisuutta.

Kuvio: suojaseinä + ranta-aukea

Tämä avoniiton ja mosaiikkiniiton hybridimalli on mosaiikkikuviointia selvästi monotonisempi vaihtoehto, mutta kuitenkin totaalista avoniittoa selvästi parempi ratkaisu.

Ideana on jättää ruovikon ulkoreunalle koskematon suojavyöhyke, joka antaa suojaa tuulelta ja aallokolta. Ruovikko niitetään pois tämän suojavyöhykkeen ja rannan välistä.

Kuvio: vuorovuosivyöhykkeet

Mikäli ruovikkoa halutaan hillitä koko alueella, välttäen totaalisen avoniiton haittoja, voidaan niittoa suorittaa vyöhykkeittäin ja esimerkiksi vuorovuosin.

Esimerkiksi yhtenä vuotena jätetään ulkoreunalle ruokoa ja niitetään rannan puolelta, ja seuraavana vuotena toisin päin.

Vuorovuosivyöhykkeet voi myös muotoilla mosaiikkimaisesti ja ne voivat olla myös osin päällekkäin, tiettyjen alueiden tullen täten niitetyksi joka vuosi.

Toteutuksen vaihtoehtoja on paljon. Oleellista on perusidea, että koko alueelta saadaan ravinteita talteen ja hillitään ruovikkoa, mutta vältetään avoniiton haittapuolet ja jätetää myös eläimille suojaa.

 

Kuvio: tulvavyöhykkeellä avoniitto

Kuten jo sanottu, on vedessä suojaa antavan ruovikon avoniitosta on usein enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kun taas liikutaan tulvivilla, maakasvillisuuttakin kasvavilla rantaniityillä tai erityisen suojaisilla, aallottomilla alueilla, missä ruovikolla ei ole funktiota eroosiosuojana, on avoniitto varsin hyvä vaihtoehto.

Tällaisilta hyvin matalan veden tai märän rantaniityn alueilta niitetty ruoko kasvaa tehokkaasti uudestaan vuosi toisensa jälkeen. Niittotyöllä tai laidunnuksella voidaan tällaiset alueet pitää kasvillisuudeltaan sopivina ja tukkeettomina haukien keväisiä kutukarkeloita varten.

 

 

Niitetyn kasvimassan kerääminen ja läjitys

Sivu on tältä osin vielä kesken. Lisäämme tietoa, kun muut työkiireet sen sallivat.

Ärviät ja muut paloista versovat uposkasvit

Sivu on tältä osin vielä kesken. Lisäämme tietoa, kun muut työkiireet sen sallivat.

Luvat ja ilmoitukset

Sivu on tältä osin vielä kesken. Lisäämme tietoa, kun muut työkiireet sen sallivat.