Järjestäytyneen vapaa-ajankalastuksen rooli yhteiskunnassa – eli miksi kuulua kalastusseuraan

Yhteiskunta on muuttunut perinteisiltä sijoiltaan. Kun vielä 1990-luvulla uutiset katsottiin televisiosta ja niihin perehdyttiin paremmin sanomalehdistä, nykyisin selataan sosiaalista mediaa, somea, milloin kännykästä, milloin tietokoneen ruudulta ja milloin mistäkin mobiililaitteesta.
Uutiset valikoituvat sen mukaan, mitä oma ystäväpiiri tai paremminkin oman somekuplan toiset ylläpitäjät jakavat. Samalla tavalla somen harrastusmuotokohtaiset ryhmät ovat korvanneet painetut harrastelehdet uusimman tiedon lähteenä. Entiset toimittajagurut ovat saaneet kilpailijoikseen ryhmien ylläpitäjät ja aktiivit. Muutos koskee myös vapaa-ajankalastuksen ympärillä käytävää keskustelua ja oman harrastuksen kehittämistä.
Nykyaikaisessa vapakalastuksen skenessä kalastusoppaista on tullut uusia tv-tähtien korvaajia, jotka jakavat omia ja asiakkaiden edesottamuksia niin ikään somen ihmeellisiä kanavia pitkin.
Wannabe-sometähtiä riittää, ja kalaa, josta ei ole saatu Instagram-kuvaa, ei ole saatu. Kalareissua ilman Facebook- tai YouTube-videota ei ole koskaan tehtykään. Kaikkein vakavimmin otettavat kalastajat pyörittävät vähintään omaa videokanavaa, ja tosionkija tekee itse niin jiginsä kuin tasapainopilkkinsä.
Se, että perinteisten medioiden ja viehevalmistajien ylivalta on murtunut, on hyvä asia. Someajan pyörteissä ihmisiltä on kuitenkin hämärtynyt käsitys yhteiskunnan perinteisistä, mutta edelleen olemassa olevista ja jo demokratian toiminnan kannalta tarpeellisista valtarakenteista.  Facebookissa 10 tykkäystä saamalla oletetaan, että ollaan vaikutettu johonkin asiaan, ja somekuplan ulkopuolista maailmaa pidetään valmiina tai joidenkin ulkopuolisten ihmisten ylläpitämänä.

SVK on ainut valtakunnallinen järjestö, joka ajaa vapaa-ajankalastajan asiaa

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, SVK, on monille vieras vanhan maailman jäänteeltä kuulostava järjestö, jota ei tarvita mihinkään. Monille myös SVK:n historia on vieras.
Ennen vuotta 2000 ja jäljempänä mainittujen kolmen järjestön yhdistymistä Suomessa oli Suomen Kalamiesten Keskusliitto ry, joka vastasi pitkälti nykymuotoisen kilpailutoiminnan pyörittämisestä piiriorganisaatioineen. Tämän lisäksi vapaa-ajankalastajien asiaa ajoivat erityisesti maattomien kaupunkilaisten asialla ollut, pahojen kielten mukaan punaisehko Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry ja perhokalastajien ja muiden aktiivisten vapakalastajien Suomen Urheilukalastajain Liitto ry, joka ylläpiti mm. kilpailua suurkaloista ja jonka toimintaan perinteisesti kuului myös vesien vuokraus vain jäsenten käyttöön. Huolimatta pitkälti poliittisista eroista perustajajärjestöjen sisällä, kaikki kolme järjestöä keskittyivät vapaa-ajankalastuksen eri osa-alueiden edistämiseen.
Kun nämä kolme jo alun perin suurehkoa järjestöä yhdistyivät SVK:ksi, muodostui Suomen kalatalouden kenttään entistä vahvempi ns. asiakasjärjestö vastapainoksi kalaveden omistajien Kalatalouden Keskusliitolle (KKL) sekä kilpaileva taho ammattikalastusjärjestöille, Suomen Ammattikalastajaliitolle SAKL ry:lle ja Suomen sisävesiammattikalastajien liitto ry:lle eli SSAK:lle.
Kalastuksen järjestämisessä on aina viime kädessä kyse rajallisen resurssin jakamisesta eri käyttäjäryhmille, ja SVK:n rooli on edistää vapaa-ajankalastajien mahdollisuuksia hyödyntää kalavaroja, joilla olisi muitakin ottajia.

SVK:lla on myös neuvontajärjestön rooli

Yhdessä Kalatalouden Keskusliiton kanssa SVK:lla on ns. valtakunnallisen neuvontajärjestön asema, mikä tarkoittaa, että merkittävä osa järjestön rahoituksesta tulee suoraan maa- ja metsätalousministeriöltä, jonka kanssa käydään vuosittain neuvontatyötä koskevat tulostavoiteneuvottelut. Lisäksi SVK pyörittää erilaisia yksityisellä ja julkisella rahoituksella toimivia hankkeita. Loppuosa SVK:n tehtävästä on toimia jäsenistön edunvalvonta- ja katto-organisaationa.
Osittain SVK on siis kaikkien vapaa-ajankalastajien edunvalvoja, ja osittain jäsenten edunvalvoja. Tietyn kalastusseuran normaalijäsenen jäsenmaksusta menee 15 euroa keskusjärjestölle ja 1-2 euroa piirin toimintaan. Jonkin seuran jäsenyys tarkoittaa siis suoraan tukea myös keskusjärjestön toimintaan.
Toisaalta SVK on kompromissi siitä, että esimerkiksi perhokalastajilla tai vetouistelijoilla ei ole omaa valtakunnan tason äänitorvea. Muiden vapaa-ajankalastajaryhmien kanssa yhdessä asioista sopimalla heillä ja kaikilla muillakin vapaa-ajankalastajaryhmillä on kuitenkin vahvemmat vaikutusmahdollisuudet kuin omana pienenä hypoteettisena järjestönään.
SVK:n alaisuudessa toimii myös valtakunnallisesti operoivia yhdistyksiä, kuten edelleen olemassa oleva Etelä-Suomen vapaa-ajankalastajapiirin jäsen SUKL ry tai jotkin valtakunnalliset kalastusseurat, jotka nimellisesti kuuluvat johonkin piiriin.

SVK on yhdistyslain mukaan toimiva demokraattinen organisaatio

Ylintä valtaa SVK:ssa käyttää muiden yhdistysten tapaan vuosikokous (eli syys- ja kevätkokous). SVK:n äänivaltaisia jäseniä ovat perustajajärjestöt (käytännössä enää siis SUKL ry) sekä piiriorganisaatiot, joita on 13. SVK:ssa on myös suoria henkilö- ja kannatusjäseniä, mutta näillä ei ole äänioikeutta kokouksissa.
Yhdistyslain mukaisesti SVK:n toimintaa pyörittää hallitus, jonka vuosikokous valitsee. Vuosikokousedustajat puolestaan valitaan piiriorganisaatioissa seurojen edustajista. Kuka tahansa jonkin kalastusseuran jäsen voi siis päästä SVK:n hallitukseen asettumalla ensin seuransa ehdokkaaksi piirin kokoukseen, ja piiri voi edelleen valita edustajan valtakunnalliseen kokoukseen. Hierarkia on demokraattinen, mutta edellyttää luonnollisesti SVK:n jäsenseuran jäsenyyttä.
Ääniosuudet jakautuvat esimerkiksi eri kalastusmuotoja edustavien seurojen kesken. Jotta esimerkiksi uistinkalastus dominoisi vapaa-ajankalastuksen kenttää, tulisi uistinkalastukseen keskittyneiden seurojen saada enemmistö piirien kokouksiin. Vastaavasti jos vaikka jokin perhokalastusseura epäilee, ettei voi vaikuttaa, hanskat tiskiin heittämällä ääni varmasti jääkin kuulumatta valtakunnan tasolla asti. Tietysti luonnollisesti seuroissa harrastetaan eri kalastusmuotoja ristiin, eivätkä eri vapakalastusmuodot yleisesti ole ristiriidassa keskenään.
Ääniosuudet sekä piiri- että seuratasolla pohjautuvat jäsenmääriin: iso seura saa enemmän edustajia piirin kokouksiin kuin pieni. Sitä kautta tietyn seuran kannattaminen pelkästään jäsenyyden kautta nostaa tämän seuran vaikutusvaltaa.

SVK:n hallitus ja toiminnanjohtaja vastaavat palkattujen työntekijöiden rekrytoinnista ja ohjauksesta. Lisäksi hallitus on asettanut erilaisia toimikuntia tukemaan toimintaansa. Toimikunnat eivät tee SVK:n toimintaa koskevia päätöksiä, vaan toimivat aina hallituksen alaisuudessa. Toimintamalli sisältyy myös yhdistyslakiin.
SVK:n hallituksella, mutta varsinkin poliittisia toimijoita edustavilla puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajilla (yleensä kansanedustajia) sekä järjestön toiminnanjohtajalla on suorat yhteydet valtakunnan politiikan ytimeen. SVK toimii siis demokraattisena organisaationa, jota kautta harrastajien viesti saadaan vietyä esimerkiksi kalastuslakiin asti. Toisin sanoen, kun netissä huutelu voi saada 10 tykkäystä, SVK:n organisaatiossa toimiminen voi saada 100 kansanedustajaa edistämään esitettyä asiaa.

Kala- ja ympäristötoimikunta

Kala- ja ympäristötoimikunta vastaa ennen kaikkea SVK:n kalatalousalue-edustajien kouluttamisesta sekä erilaisista ympäristöaiheista järjestön sisällä. SVK:lla on lakisääteisesti kaksi edustajaa kalatalousalueiden kokouksissa, ja näillä edustajilla on paikallistasolla merkittävä rooli vapaa-ajankalastajien etujen ajajina. Kala- ja ympäristötoimikunta pyrkii kehittämään vapaa-ajankalastusta yleisesti ekologisesti ja eettisesti kestävään suuntaan.

Kilpailutoimikunta

Kilpailutoimikunta jakautuu edelleen onki-, pilkki-, perho- ja uistelujaostoihin, jotka vastaavat pitkälti oman lajinsa SM-kilpailujen ja niiden sääntöjen kehittämisestä. Jaostot myös myöntävät SM-kilpailut paikallisten toimijoiden järjestettäviksi ja vastaavat kansainvälisiin kilpailuihin osallistumisesta.

Matkailutoimikunta

Matkailutoimikunta valistaa kotimaisia kalastusmatkailijoita ja matkailukalastajia säädöksistä, kalastustavoista ja -välineistä, kalastuskohteista, kalastuslupajärjestelmästä ja erityisten vesistöalueiden, kuten raja- ja luonnonlohijokien, erikoispiirteistä. Toimikunta järjestää Vapaa-ajan Kalastaja -lehden lukijamatkoja ulkomaille ja kotimaahan.

Nuoriso- ja perhetoimikunta

Nuoriso- ja perhetoimikunta kouluttaa nuorisovetäjiä ja kalakummeja, järjestää leirejä ja toteuttaa valtakunnallisia lasten ja nuorten kalastusta edistäviä hankkeita. Ilman SVK:n merkittävää nuorisotoimintaa vapaa-ajankalastus jäisi helposti yhä marginaalisemmaksi harrastukseksi. Kiistatta kalastuksen harrastaminen tuottaa yhteiskunnalle hyötyjä, joiden takia SKV:n nuorisotyö on yksi sen arvokkaimpia tehtäviä.

Viestintätoimikunta

Viestintätoimikunta seuraa ja arvioi keskusjärjestöä ja sen toimintaympäristöä viestinnän näkökulmasta. Se suunnittelee, ohjaa ja arvioi järjestön jokapäiväistä viestintää sekä tapahtumista tiedottamista. Viestintästrategian kautta toimikunta auttaa myös järjestöä profiloitumaan ja vaikuttamaan omaan imagoonsa.
SVK julkaisee esimerkiksi Vapaa-ajan Kalastaja -lehteä, joka on viime vuosina noussut yhdeksi Suomen parhaimmista kalastuslehdistä. Lehti kuuluu seurojen jäsenmaksuun, joten esimerkiksi 25-30 euroa jonkin seuran vuosijäsenmaksua on hyvin pieni kulu tästä hyvästä lehdestä. Painetut jutut ovat keskimäärin merkittävästi parempia tasoltaan kuin mitkään someen kirjoitetut tarinat, ja niihin on aina helpompi palata kuin somen feedeihin hukkuviin juttuihin. Jäsenetuihin kuuluu myös kattava sähköinen vanhojen lehtien arkisto.

SVK:n roolista nyky-yhteiskunnassa

SVK:n strategisena tavoitteena on edistää vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja. Hyvin usein viime vuosien keskustelussa SVK on edustanut ns. järjen ja tutkimuksen ääntä, kun KKL ja rannikon ammattikalastajajärjestöt ovat vaatineet kohtuuttoman pieniä alamittoja ja kestämättömän kalastuksen jatkamista. Jos SAKL saisi päättää, mereen laskeviin jokiin ei nousisi varmasti ollenkaan lohikaloja, ja kuhat olisi pyydetty, ennen kuin yksikään ehtisi viettää 50 senttimetrin juhlia. Sisävesillä SSAK toimii vastuullisemmin, ja sen tavoitteet ovat paremmin linjassa SVK:n kanssa.
SVK:n lausunnoilla ja kannanotoilla kalastuslain ja -asetusten laatimisen yhteydessä on ollut suuri merkitys siihen, että kalastus on edes jollakin tavalla tolkullista nykyisin. Jos SVK ei olisi vastustamassa järjettömiä hoitokalastusprojekteja, joka ikisen vaelluskalajoen suulla olisi varmasti useita rysiä vastaanottamassa niin nousevia taimenia kuin jokisuulle asti selviäviä smoltteja.
Viime aikoina paljon ns. parran pärinää on aiheuttanut myös niin sanottu kalojen pakkotappo pilkkikilpailuissa. Ei-kilpailevien vapaa-ajankalastajien mielestä kalojen turha hyppyyttäminen pilkkipöntöissä tai jäällä on idioottimaista, kun taas kilpailijoiden mukaan tappaminen aiheuttaa kaikenlaista mielipahaa ja terveysriskejä.
KKL:n mielestä taas esimerkiksi kahdeksan verkon rajoitus on ihmisten ikiaikaisten perusoikeuksien polkemista, kun taas moni vapakalastaja ei mieluusti vesillä näkisi yhtään verkkoja. Tosiasiassa tällaisiakin asioita koskevat linjaukset ja päätökset tehdään järjestössä demokraattisesti, ja somehuutelu on asiassa yhtä hyödyllistä kuin lumen sulattaminen kahvivedeksi avoveden äärellä. Jos verkkokalastusta halutaan Suomessa vähentää tai kaloja kohdella asiallisesti, täytyy enemmistön SVK:n jäsenistä kannattaa tällaista asiaa.
Yleisesti ottaen ihmiset tuntuvat näinä yhteiskunnallisen jakautumisen aikoina jakautuvan niihin, joiden mielestä ihminen tuhoaa luontoa ja niihin, joiden mielestä luonto häiritsee ihmistä. Vastuullinen toiminta nousee ja luonnon itseisarvo ymmärretään koko ajan paremmin, jolloin sen maksimaalinen hyödyntäminen jää jälkiteollisissa yhteiskunnissa vanhanaikaiseksi.
Samaan aikaan esimerkiksi kalaistutusten tuki vähenee, ja alkuperäistä kalastoa arvostetaan koko ajan enemmän. Se, miten SVK järjestönä suhtautuu asiaan ja kalastuksen kehittämiseen, riippuu jäsenistön mielipiteistä.
Toki suoraa demokratiaa ei voida käytännössä soveltaa, vaan edustukselliseen demokratiaan kuuluu edistyksellisten edustajien valtuuttaminen tekemään tulevaisuuteen kantavia päätöksiä. Muutosvastarintaa esiintyy kaikkien muutosten yhteydessä, ja järjestön muutosnopeus riippuu sen jäsenistön asenteiden muutosnopeudesta.

Järjestäytyneen vapaa-ajankalastustoiminnan hiipuminen on uhka vapaa-ajankalastukselle

Suuri SVK:n uhkakuva on, että sen jäsenpohja kapenee ja sitä myöden järjestön vaikutusvalta vähenee. Maailma ei ole asettunut vielä vakiintuneisiin uomiin, eikä kalastuslakia ole hakattu kiveen. Jos vapaa-ajankalastajien etuja ei puolusteta, on helppoa päätyä takaisin vaikka 1980-luvun tilanteeseen, jossa jo pilkkimistä varten oli saatava jonkin paikallisen pienen osakaskunnan lupa. Hurjimmissa verkkokalastusvisioissa on jo esitetty, että uusissa käyttö- ja hoitosuunnitelmissa vesistä lain sallimat 20 prosenttia rajattaisiin yleiskalastusoikeuksien ulkopuolelle.
Tuudittautumalla nykytilaan voidaan yhtä hyvin päätyä absurdiin tilanteeseen, jossa esimerkiksi kalojen vapauttaminen kielletään eläinsuojelunäkökulmiin perustuen, ja samalla tuhotaan niin kalastuksen ekologinen kestävyys kuin harrastusmahdollisuudet. SVK edistää uhanalaisten kalalajien asemaa edistämällä niiden elinympäristökunnostuksia, kalastuksen säätelyä sekä valvomalla ekologisesti kestävän vapakalastuksen toimintaedellytyksiä. Oman onnensa nojaan jätetyt täysrauhoitetut vaelluskalakannat olisivat vapaan salakalastuksen armoilla ilman mitään hyötyjä kellekään.
Tai jos luonnon puolustajat häviävät valtapelin luonnon maksimaalisille hyödyntäjille, tuhotaan kalakannat pian niin, että harrastuksella ei ole jatkoa enää tulevissa sukupolvissa. SVK:n piirissä ymmärretään geneettisen monimuotoisuuden ja yhtenäisyyden merkitys. Kalastuksen tulee pohjautua kestävästi luontaisiin, riittävän isoihin ja elinvoimaisiin kalakantoihin. Yhteiskunnassa on vahvoja voimia, joiden mielestä kalakantoja pitäisi maksimaalisesti hyödyntää vain kaupalliseen kalastukseen. Toisten mielestä ihminen ei saisi olla missään kontakteissa muiden eläinten kanssa.
SVK:n alaiseen seuraan kuuluminen on vähän niin kuin päätös äänestää. Vain osallistumalla voi vaikuttaa. Jos haluat itse pyytää kalaa ja päättää, mitä saaliskalallasi teet, kuulu SVK:hon, äläkä valita somekuplassasi. SVK osallistuu myös Euroopan vapakalastajien järjestön, EAA:n toimintaan. Ajamalla vapakalastuksen etuja myös EU-tasolla parannetaan vapakalastuksen mahdollisuuksia koko unionin alueella.

Jos sopivaa seuraa ei ole, perusta sellainen

Iso osa SVK:n seuroista on perustettu 50-100 vuotta sitten, ja perustajajäsenet ovat nykyisin vahvasti eläkeiässä, eivätkä aina enää edes kalastamassa. Onkin harhaluulo, että nykyinen seurarakenne olisi kiveen hakattu. Seurat on aikanaan perustettu kaveri- ja työporukoissa, ja samalla tavalla uusia seuroja voidaan perustaa uusien kaveriporukoiden kesken. Nykyaikaisen seuran toiminnan ei tarvitse perustua pilkki- ja onkikilpailujen järjestämiseen. Sinun ei tarvitse liittyä Hikijän Nypyttäjiin, kun voit perustaa koska vain vaikka Pikefishing Ladies ry:n.
Seuratoiminta voi perustua vaikka oman someryhmän ylläpitämiseen. Kuitenkin erona pelkästä someryhmään kuulumisesta, seuraan kuuluminen mahdollistaa vaikuttamisen SVK:n kanavissa, opettaa yhteiskunnan valtakäytänteitä yhdistystoiminnan pyörittämisen kautta ja mahdollistaa erilaisten hankkeiden ja tapahtumien järjestämisen yhteisen tilin ja hallinnon kautta. 2020-luku ei liene pienten yhdistysten kulta-aikaa, mutta yhdistys käsitteenä ei ole vanhanaikainen. Yhdistystoimintaa tulee vain kehittää vastaamaan nykyajan ihmisten tarpeita.
Monenlaisia ja monipuolisia kalastusseuroja löytyy joka tapauksessa jo valmiinakin satoja. Valitse omasi vaikkapa sivulta https://www.vapaa-ajankalastaja.fi/liity-jaseneksi/, ja saat varmasti seuraan liittymisen myötä uusia kalakavereita ja sitä myöden tietoosi uusia parempia kalapaikkoja, ja vinkkejä tavoista, joilla voit parantaa omaa kalansaalistasi. Samalla saat suoraa valtaa ja mahdollisuuden vaikuttaa Suomen kalastuspolitiikkaan.

Anssi Vainikka
Julkaistu alunperin 2.3.2019