Ahven
Perca fluviatilis
Ahven elää monenlaisissa vesistöissä ja kalastaja voi saada ahvenen lähes mistä vaan; merestä, järvistä, lammista ja joista, jopa pienistä puroista.
Ahventa kalastetaan usein ongella ja pilkillä sekä heittokalastamalla. Heittokalastuksessa siiman päässä toimivat erityisesti jigit sekä pienet vaaput ja lipat. Onkijan kannattaa kiinnittää koukkuunsa reilun kokoinen mato.
Ahven on parvikala, joten kun jostain saa yhden, löytyy paikalta usein myös joukko muita ahneita raitapaitoja. Isot ahvenet liikkuvat pienemmissä ryhmissä kuin pienemmät lajitoverinsa.
Tuntomerkit
Ahvenella on musta tai tumma selkä, vihreät kyljet, mustia sahalaitakuvioita kyljissä sekä punaista tai oranssia vatsanpuolen evissä ja usein myös pyrstössä. Hyvä tuntomerkki on myös kaksi erillistä selkäevää, joista etummainen on piikikäs. Myös vatsaevistä ja peräevästä löytyy piikki. Ahvenen kova suomupeite suojaa sitä tehokkaasti. Ahvenella ei ole varsinaisia hampaita, mutta leuoissa voi tuntea selvät karhennukset, joiden avulla saalis pysyy sen suussa.
Muita samannäköisiä kaloja ovat ahvenen sukulaiset kuha ja kiiski.
Ravinto
Kun pienet ahvenen poikaset ovat käyttäneet ruskuaispussiravinnon, alkavat ne syödä pienikokoista eläinplanktonia, kuten rataseläimiä ja hankajalkaisäyriäisten toukkia. Hieman kasvettuaan ravintokohteiksi sopivat vesikirput ja hankajalkaisäyriäiset. Yli kymmensenttisinä ruokalistalle tulevat äyriäiset hyönteisten toukat sekä pienet kalanpoikaset. Koon edelleen kasvaessa kalaravinnon osuus ja koko kasvaa. Siellä missä on paljon rapuja, ovat ne usein tärkeää ravintoa ahvenelle.
Levinneisyys ja elinympäristö
Ahven on Suomen yleisin kala. Sitä tavataan koko rannikkoalueellamme sekä sisävesissä korkeita tunturiseutuja lukuun ottamatta. Ulkomeren aavat vesialueet eivät ole ahvenille mieluisia alueita. Paikoin kantojen runsautta vähentää veden voimakas rehevöityminen sekä puute sopivista kutupaikoista. Erityisesti Pohjanmaan rannikolla ahvenkantoja rajoittaa maaperästä peräisin oleva happamuus. Myös vesien tummuminen heikentää ahvenen pärjäämistä, sillä tummassa vedessä ahven saalistaminen vaikeutuu.
Keväällä jäidenlähdön aikaan ahvenet kokoontuvat suurin joukoin kudulle. Suosittuja kutualueita ovat matalat ja nopeasti lämpiävät vesialueet, joista löytyy sopivaa kasvillisuutta, risuja tms. mädin kiinnitystä varten. Ahvenet nousevat usein purojen kautta pieniin lampiin kutemaan. Tämä on yleistä etenkin Pohjanmaan rannikolla. Ahvenen lisääntymismenestystä voi parantaa upottamalla veteen kututuroja.
Kasvu
Ahvenen kasvunopeus riippuu suuresti saatavilla olevan ravinnon määrästä ja laadusta. Aikaisessa vaiheessa kalaravintoon siirtyvät yksilöt kasvavat muita lajikumppaneitaan selvästi nopeammin. Kalan osuus ahvenen ruokavaliossa kasvaa yleensä merkittävästi kun ahven saavuttaa 15 cm pituuden. Ahvenen suurkalaraja on 1 kg ja sitä voidaan pitää isona ahvenena. Suomen ennätysahven on saatu Iijoesta. Se painoi 2,88 kg ja oli 54 cm pitkä. Suurin vapavälinein saatu ahven nousi Ahvenanmaalta virvelillä, painoa sillä oli 2,87 kg.