Ahven
Perca fluviatilis
Ahven on kaikkien kalamiesten hyvin tuntema kala. Sitä kalastetaan useimmiten ongella ja pilkillä sekä jigaamalla ja muilla heittokalastusmenetelmillä. Heittokalastuksessa siiman päässä toimivat erityisesti jigit sekä pienet vaaput ja lipat. Suomessa kalastaja voi saada ahvenen lähes mistä vaan, merestä, järvistä ja lammista ja joista jopa pienistä puroista.
Ahven on parvikala. joten kun saa yhden löytyy paikalta usein myös joukko muita ahneita raitapaitoja.
Tuntomerkit
Musta selkä, vihreät kyljet, mustia sahalaitakuvioita kyljissä sekä punaista vatsanpuolen evissä ja usein myös pyrstössä, siinä on ahvenen perusväritys. Hyvä tuntomerkki on myös kaksi erillistä selkäevää, joista etummainen on piikikäs.
Ravinto
Ahven on monipuolinen ravinnonkäyttäjä, sille kelpaavat niin äyriäiset ja hyönteistoukat kuin pikkukalatkin. Kalaravinnon osuus ja koko kasvaa ahvenen koon kasvaessa.
Levinneisyys ja elinympäristö
Ahven on Suomen yleisin kala. Sitä tavataan koko rannikkoalueellamme sekä sisävesissä korkeita tunturiseutuja lukuun ottamatta. Paikoin kantojen runsautta vähentää veden voimakas rehevöityminen sekä puute sopivista kutupaikoista. Erityisesti Pohjanmaan rannikolla ahvenkantoja rajoittaa maaperästä peräisin oleva happamuus.
Keväällä jäidenlähdön aikaan ahvenet kokoontuvat suurin joukoin kudulle. Suosittuja kutualueita ovat matalat, nopeasti lämpiävät vesialueet, joista löytyy sopivaa kasvillisuutta, risuja tms. mädin kiinnitystä varten. Ahvenen lisääntymismenestystä voi parantaa upottamalla veteen kututuroja.
Kasvu
Ahvenen kasvunopeus riippuu suuresti saatavilla olevan ravinnon määrästä ja laadusta. Aikaisessa vaiheessa kalaravintoon siirtyvät yksilöt kasvavat muita lajikumppaneitaan selvästi nopeammin. Kalan osuus ahvenen ruokavaliossa kasvaa yleensä merkittävästi kun ahven saavuttaa 15 cm pituuden. Suomen ennätysahven on saatu Ahvenenmaalta virvelillä, painoa sillä oli 2,87 kg.