Härkäsimppu
Myoxocephalus quadricornis
Härkäsimppu on viileässä vedessä elävä pohjakala, johon kalastaja törmää useimmiten pilkillä tai talviverkoilla. Lajikalastuksen suosion kasvaminen on tuonut härkäsimpun myös vapakalastajien lajikirjoon. Kala ei ole verkkokalastajien suosiossa, koska se tarttuu verkkoon niin tiukasti, että yhdenkin yksilön irrottaminen saattaa viedä kymmeniä minuutteja.
Kylmän veden aikaan talvella, keväällä ja syksyllä härkäsimppuja tapaa läheltä rantaa, jopa muutaman metrin syvyydestä. Useimmiten niitä kalastetaan 5-20 metrin syvyydestä. Se ottaa hanakasti lähes kaikkiin tarjottuihin syötteihin ja sitä voi pyytää niin pilkillä kuin pohjaongellakin. Härkäsimpun vihertävä mäti on monien kalastajien suurta herkkua. Lisäksi se on erinomainen keittokala.
Mereltä narrattu härkäsimppu. Kuva: Olli Saari
Tuntomerkit
Useimmiten härkäsimppu on väritykseltään musta tai tumman ruskea. Sillä on kookkaat rintaevät ja muuhun ruumiiseen verrattuna iso pää. Härkäsimpun päälaella on neljä karheaa luukyhmyä, jotka tosin puuttuvat sisävesillä eläviltä yksilöiltä. Meressä elävän härkäsimpun erottaa helposti muista simppulajeista päälaen luukyhmyistä. Sisävesillä on syytä kiinnittää huomiota muihin tuntomerkkeihin. Muihin sisävesien simppulajeihin verrattuna härkäsimpun pyrstönvarsi on huomattavan pitkä. Lisäksi sen kiduskansissa ja päässä on usein piikkejä, jotka muilta simpuilta puuttuvat.
Ravinto
Härkäsimppu ravinto on hyvin tyypillinen pohjakaloille. Varsinkin nuoremmat yksilöt keskittyvät pohjaeläimiin, kuten katkoihin, kilkkeihin ja hyönteisten toukkiin. Suuremmat yksilöt käyttävät myös kalaravintoa.
Levinneisyys ja elinympäristö
Härkäsimppuja esiintyy koko Itämeren alueella lukuun ottamatta aivan eteläisintä osaa. Merialueen lisäksi niitä tavataan Etelä- ja Keski-Suomen päävesistöjen suurimmissa ja syvimmissä järvissä. Härkäsimput kutevat talvella 10-20 metrin syvyydessä. Ne ovat vapakalastajan tavoitettavissa matalammissa vesissä useita kuukausia kudun molemmin puolin. Tyypillisiä kohteita merellä ovat syvänteiden rinteet. Härkäsimpun kalastajan on hyvä muistaa, että lajia tavataan vain harvoin yli kymmenen asteen vedestä.
Kasvu
Sisävesien härkäsimput ovat huomattavasti merellisiä lajitovereitaan pienempiä ja kasvavat usein noin 10-15 sentin mittaan. Meressä laji voi kasvaa samaan mittaan jo parin ensimmäisen elinvuotensa aikana. Ennätyskalarekisterissä sisävesien ja meren härkäsimput onkin jaettu eri kategorioihin. Sisävesien Suomen ennätysyksilö saatiin Kuopion Melavedestä vuonna 2005 ja sillä oli pituutta 15,6 senttimetriä. Inkoosta vuonna 2012 saatu meriennätys on huomattavasti suurempi 0,9 kilon painolla.