Isosimppu

Isosimppu

Myoxocephalus scorpius

Suurikokoisimmaksi kasvava simppumme on muiden “pohjattoman” ulkomeremme olentojen tapaan tunnettu melko huonosti, ja sen on aiemmin kuviteltu olevan muun muassa harvalukuinen. Sitä isosimppu ei kuitenkaan ole. Siellä, missä Etelä-Suomen saaret ja luodot loppuvat, alkaa isosimpun valtakunta, jossa se hallitsee jokaista solaa, syvännettä ja matalikon nyppylää. Ja hallinta jatkuu niin pitkälle ulos kuin merenpohjassa riittää polveilua.

Isosimppu Myoxocephalus scorpius
Isosimppu Myoxocephalus scorpius

Tuntomerkit
Isosimpun voi sekoittaa lähinnä härkä- tai piikkisimppuun. Kaikilla on valtavat rintaevät ja piikkejä päässään. Utön saaren vuotuisessa verkkokalastuskilpailussa saatiin kuitenkin kerran isosimppu ja saarelaiset ämistelivät saalista tuumien: “Ei se ainakaan simppu ole”.
Normaali simppu saaren ympärillä on härkämallia ja sen verran erinäköinen on isosimppu, ettei kalaa tunnistettu oikein miksikään. Tottunut simpunsaaja erottaa sen sijaan isosimpun jo naamastaan, ilme on tyystin erilainen kuin härkäsimpulla. Härkäsimpulla on lisäksi päässään nukkapintaisia ryhmyjä, siinä missä isosimpulla vastaavilla paikoilla on vaisummat ja terävämmät kyhmyt.
Oranssin- ja valkoisenkirjavamahaisen isosimpun saadessaan asiasta ei ole epäselvyyttä, väri on täysin omintakeinen. Härkäsimput ovat aina tummankirjavia. Suurin sekaannuksen vaara onkin pienehkön isosimpun ja pienemmäksi muuten jäävän piikkisimpun välillä, mikäli kala on parven värittömästä päästä. Silloin on syytä katsoa kiduskansien piikkeihin. Piikkisimpulla etukiduskannen piikki ulottuu kiduskannen piikkiä pidemmälle kalan kylkeen, isosimpulla ei. Värikaavuissaan taas isosimpun pääväri mahassa on oranssi, piikkisimpulla turkoosi.

Isosimppu
Isosimppu Myoxocephalus scorpius

Levinneisyys ja elinympäristö
Isosimppu on pohjoisen Atlantin ja Jäämeren rantavetten kala, jota Suomessa löytyy suurin piirtein Kaskisten ja Helsingin väliseltä rannikkoalueelta, parhaiten lounaasta. Kalaa ajautuu yksittäin sisemmäksikin saaristoon ja uloimpien saarien liepeiltä sellaisen voi saada pyydettyä jo vähän vähemmän vahingossa, mutta isosimpun varsinainen pyynti kannattaa jättää vähintään sinne, missä mainingit lyövät uloimpien luotojen rantaan. Siitä ulospäin, pitkin poimuista merenpohjaa, ainakin välillä Bengtskär-Sälskär (Ahvenanmaalla) on pilkillä, pohjaongella tai jigivälinein aika lailla mahdoton olla saamatta isosimppua.
Esiintymisensä rajamailla, saariston reunassa, koukkuun voi päätyä sekä iso- että härkäsimppua, mutta sisempänä simppu on hyvin yksipäisesti härkää ja ulompana isoa. Muuten näiden rinnakkaislajien esiintyminen on samankaltaista. Kylmässä vedessä ne voi löytää matalammasta ja kesän lämpimimmän veden aikaan vettä joutaa olla alla 20-70 metriä. Isosimpun avarammat avomeren vedet ovat hitusen kylmemmät ja kumpuilevammat ja sitä löytää hieman matalammastakin kuin härkäsimppua, jonka yhyttääkseen pitää vettä yleensä löytää 30-40 metriä.

Ravinto
Nuori isosimppu syö lähinnä pohjaeläimiä, kotiloita, katkoja, simpukoita ja matoja, mutta painottaa ruokalistaansa kasvaessaan enemmän pikkukalojen suuntaan. Puolen kilon isosimpun kita on jo niin avara, että siitä livahtaa jo keskikokoinen silakka huomaamatta. Kesäsyvänteissään kalan tärkein ravinto on kilkki.

Kasvu ja lisääntyminen
Isosimppu kasvaa simpuistamme nopeimmin ja on jo vuodessa 13-senttinen ja kahdessa noin  20 cm pitkä. Se saavuttaa siinä mitassa sukukypsyyden ja kasvu hidastuu merkittävästi. Suurin osa koukkuun päätyvistä isosimpuista on kolmenkymmenen sentin kahta puolta.
Mätinsä isosimppunaaras pullauttaa kertamöykkynä kivenkoloon tai kallionhalkeamaan. Koiras hedelmöittää mädin samassa toimituksessa ja jää vartioimaan poikasten kehityksen luonnon sopivaksi katsomaan loppuun saakka, jolloin poikaset ovat parin sentin mittaisia.

Vapakalastajan isosimppu
Vapakalastajalle isosimppu on varsin helppo saalis, kunhan turvallisuusnäkökulmat on hoidettu. Isosimpun kalastamisen ongelma on siinä, että kalan saadakseen pitää uhmata avomeren voimia. Kytätä riittävän sileää keliä, huolehtia alleen riittävän turvallinen alus. Kun nämä asiat ovat kunnossa, kalan saanti on lasten leikkiä.
Melkein mikä tahansa oikealta levinneisyysalueelta valittu sopivan syvyinen matalikon laki tai syrjä, syvänne tai pohjajuomu, tuottaa siiman päähän isosimpun tekipä vavallaan melkein mitä hyvänsä. Kala ei ole turhan ronkeli jigimallin tai värin suhteen, ei liioin sen, onko pilkissä tai pohjaongessa täkykalan pala tai madonpätkä. Syvyyksien opportunistille kelpaa aika lailla kaikki, vaikka ei sille yli kuuden tuuman jigejä kannata kyllä tarjoilla.
Mikäli tarpeen on saada isosimppuja mahdollisimman paljon mahdollisimman nopsaan pyydysten tehoissa on toki eroja. Parhaiten kesällä 2019 tuntui toimivan suuri pystypilkki, jonka alla oli tapsissa suurehko morri, koukussaan madonpätkä. Mutta ei kaloja missään nimessä vaikea ollut saada 4-5” jigeilläkään, mallista riippumatta.