Karppi
Cyprinus carpio
Karppi taistelee hauen kanssa lohen ja turskan jälkeen suurimman kalamme tittelistä ja sitä voidaan pitää vieraslajeistamme vakiintuneimpana ja arvostetuimpana. Sen elinpaikkojen selvittämiseksi on viety läpi vaivalloisia ja aikaa vieviä projekteja ja täsmällisestä paikkatiedosta on tullut niin kallisarvoista valuuttaa, että sitä jaetaan vain harvoille ja valituille. Kalaa ympäröikin melkoinen salamyhkäisyyden verho.
Karppi elää Suomessa esiintymisalueittensa rajoilla, eikä laajamittaisia lisääntymistarinoita vielä tunneta. Tunnetaan kuitenkin lampia, joissa nykyään ui jo useampi vuosikerta. Suuri karppi yllättää toisinaan verkkopyytäjän jos toisenkin, mutta enimmäkseen kala nauttii pohjaonkijoiden suosiota. Keski-Euroopassa karppi on tärkeimpiä onkikaloja ja monet karpeista tunnetaan nimeltä kalakerhojen hallinnoimissa lammissa. Näiden lampien nirsoille kaloille on kehitetty monenlaisia onkimisen metkuja. Karppi on myös maailman laajimmalle levinnyt viljelty ravintokala!
Tuntomerkit
Karppi on särkien heimolaisista yleisolemukseltaan jyhkein ja sen voi hätäpäissään sekoittaa oikeastaan vain hopearuutanaan. Ja siihenkin vain karpin täyssuomuisen version. Karppien ulkoasuversioissa nimittäin löytyy: täyssuomuisen lisäksi löytyy täysin suomuton nahkakarppi, osittain valtavilla suomuilla päällystetty peilikarppi, sekä suuret suomunsa hyvässä rivissä kyljellään kantava rivikarppi. Nämä ovat kaikki hyvin omintakeisen näköisiä olentoja ja helposti tunnistettavissa. Ruutanoista karpin erottaa lisäksi viiksisäikeistään ja suuret karpit koostaan.
Levinneisyys ja elinympäristö
Karppi on kotoisin Kaakkois-Aasiasta ja sieltä sitä on levitetty laajalti Eurooppaan sekä Pohjois-Amerikkaan. Se kestää rehevien vesien pieniä happipitoisuuksia ja matalia ph-arvoja ja Suomessa sitä on istutettu hyvin moniin erikokoisiin vesiin. Helpoiten sen yhyttää pienehköistä järvistä tai lammista mäskäämällä ahkeraan. Karppi löytää lokeronsa lämpimästä ja mahdollisimman seisovasta vedestä.
Ravinto
Onkija syöttää karpeille yleisimmin maissia, herneitä, matoja tai leipomiaan boilieita ja kenties ihmettelee, mitä kala luonnossa oikein syö. Karppi on luonnollisissa olosuhteissa monipuolinen sekasyöjä, joka syö pohjasta kaikkea pehmeistä kasveista erilaisiin pohjaotuksiin. Se ei kaihda kovakuorisiakaan pieneläimiä kuten kotiloita tai ravunpoikasia, joiden kuoret se murskaa nieluhampaillaan. Tämän johdosta sille voi syöttää muun muassa kovaksikeitettyjä boilieita, joilla voi häiriöttömästi keskittyä karpin ongintaan muiden kalojen juuri häiritsemättä.
Kasvu ja lisääntyminen
Karppi tunnettiin aiemmin etelän elävänä, joka ei vesissämme kykene lisääntymään. Sen verran lähellä lisääntymisrajaa Suomi kuitenkin on, että lämmin 2000-luku on tuottanut muutamissa lämpimissä lammissa kotoperäisiäkin poikasia. Karpin kutu on komea melske, jonka tulokset ovat ällistyttävän nopeat. Mäti kehittyy muutamassa päivässä ja poikasetkin varttuvat vain parissa päivässä plantonsyöjiksi. Toisin sanoen, viikossa kudusta vesissä on jo syönnöstäviä karppeja.
Karppi voi kasvaa ravinnon riittäessä noin kilon vuodessa. Suomen suurin karppi on painanut 21,44 kiloa ja vanhin on ollut puolestaan 33-vuotias nestori, joten kilo per vuosi ei helpostikaan täsmää loppuun asti. Karppien tiedetäänkin usein lakkaavan vanhemmiten kasvamasta. Kaikki eivät sanottavasti kuitenkaan ilmeisesti lakkaa, sillä Euroopasta on saatu yli neljänkymmenen kilon jättejä ja vanhimmat karpit ovat eläneet noin viisikymppisiksi.
Vapakalastajan karppi
Karppi on puhtaasti onkijan kala. Suurimmat karpit saadaan kovalla työllä. Ne sisältävät pitkäjänteistä paikanselvitystyötä, päiväkausien mäskäämisiä sekä kokinhatun vetämistä päähän ‘boilieiden’ eli syöttipallojen, leipomisten merkeissä. Karpinpyynti on projekti johon pitää sitoutua, jos onnistua aikoo.
Ja vaikka aikoo, on syytä varautua pettymyksiin, niitä on jokainen karpin kanssa lopulta onnistunutkin kokenut riittämiin. Hän on viettänyt öitä nukkuen koiranunta teltassa tai laavussa, herkistyneenä tärppihälyttimen mahdolliselle äänelle. Palannut järveltä umpiväsyneenä sivilisaation pariin, töihin jopa.
Mutta eräänä yönä hälytin lopulta herätti, kun tukevalla pohjaongella järveen loiskautetun boilien hair-rigissä oli nieleissut kymppikilon karppi. Siima juoksi kuin vimmattu. Sitä seurannutta painiottelua onkija ei unohtanut ja hän palasi touhun pariin uudelleen ja uudelleen. Avainsanoja olivat: oikea järvi, oikea paikka, oikea mäskäämiskampanja, oikea syötti ja sen onnistunut esittely.
Hieman helpommalla saa pienemmän karpin, jos tietää lammen jossa niitä on. Kalan voi saada jopa kertamäskäyksellä, joka kannattaa tehdä kohtaan, jossa karppeja on havaittu. Tunnetuin tällainen onkikohde on maksullinen Pahalampi Tampereella. Pahalammella riittää normaali 6-8-koon ongenkoukku ja kalan saa koho-ongellakin normaaleilla kilokalat kantavilla onkisiimoilla. Kela on kuitenkin hyvä apuväline siltä varalta, että koukkuun sattuu muutaman kilon yksilö.