Kivisimppu
Cottus gobio
Kivisimppu on varsin yleinen alle polvensyvyisten rantavesien kala. Se on tuttu lähes kaikille fongareille, mutta ani harva muu, edes kalastaja, sitä on kuunaan nähnyt. Tämä johtuu siitä, että se on nähtävissä käytännössä vain lampun valossa öiseen aikaan, eli etsimällä etsien. Simpuistamme laajimmalle levinnyt, matalimmissa vesissä elävä sekä selvästi pienikokoisin on kirjoeväisen serkkunsa ohella kivisimppu.
Tuntomerkit
Kivisimpun voi sotkea lähinnä kirjoeväsimppuun, pienikokoisiin isompiin simppuihin sekä tokkoihin, varsinkin vedessä. Tokoista sen oppii vedessä erottamaan nopsaan leveämmän ja hallitsevamman päänsä ansiosta ja isompien simppujen poikasista käytännössä siten, että niitä ei rantakivien kätköissä ole. Kirjoeväsimppuun kalaa sen sijaan pitää verrata tarkkaan, etenkin mikäli kalan on saanut käsiinsä vesistä, joissa on molempia, kuten Tornionjoen vesistö.
Useimmissa vesistöissä on vain toista ja tunnistus on sillä selvä. Mutta jos esiintymisistä ei ole perillä, niin kivisimpulla ei yleensä ole kirjavia vatsaeviä. Muihin kaloihin jos vertaillaan, niin myös tokoista kivisimpun erottaa vatsaevistään. Tokoilla on yhtenäinen evä koko rinnan ali, siinä missä simpulla on selkeät kaksi erillistä evää.
Rintaevät ovat sekä tokoilla että simpuilla suurehkot, mutta simppu näyttää mahtavine “siipineen” aivan siltä kuin olisi lähdössä lentoon ja vie evien mahtipontisuudessa vielä selvästi pidemmän korren. Isompien simppujen poikasista kivisimpun erottaa sileämmästä päästään, muilla pää on täynnä sarvia ja ryhmyjä. Kivisimppukin voi olla pienten piikkien kattama, mutta ne ovat maltillisempia.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kivisimppu löytyy uloimpia Atlantin reunakaistaleita lukuun ottamatta koko Euroopasta. Suomestakin se puuttuu vain vastaavasti Suomi-neidon käsivarresta ja päästä. Se on tavallinen rantakala niin rannikkovesissä, järvissä kuin joissakin. Se tulee toimeen vuolaissakin virroissa ja tunnetaan tästä syystä ehkä parhaiten juuri esikuvana kutujokien lohivaapuille. Kivisimppu on kirjoeväsimpun ohella tutkitusti lohen pääasiallinen iskukohde joessa. Epäilemättä mäti- ja poikasrosvouttaan, kuten kiiski kuhalle.
Seisovissa vesissä kivien alla päivystävä otus saa elää aika rauhallisen elämän, sillä esille se panee itsensä vain pimeän turvin, jolloin vaaran uhka on vähäinen. Päiväsaikaan kivisimpun etsijä voi löytää kaloja kiviä kääntelemällä ja saada sellaisen kiinni jopa paljain käsin.
Ravinto
Kivisimppu ei ole turhan ronkeli ravintonsa suhteen. Se ei monien muiden kalojen tavoin uiskentele ravinnon perässä, vaan kyttäilee kivenkolostaan ohikulkevia ruokalähetyksiä, toukkia, koteloita, kalanpoikasia, mätiä tai äyriäisiä, ja iskee niihin minkä kupuunsa saa mahtumaan. Kivisimpun saakin saalistustottumustensa johdosta helpoimmin pyydetyksi liikutellulla syötillä. Toisinaan myös päiväsaikaan kivien koloja ronkkien.
Kasvu ja lisääntyminen
Kivisimppu on verrattain lyhytikäinen kala, joka kutee heti jäiden lähdön tietämissä. Uros kaivaa pesän kotikivensä alle ja houkuttelee sinne naaraan, joka ruikkii selällään maaten vähälukuiset (100-300) mätimunansa pesän kattoon.
Hedelmöityksen jälkeen naaras häädetään pesästä puuttumasta kasvatukseen koiraan jäädessä vartioimaan pesää. Kivisimppu voi elää 6-7 vuotta ja kasvaa lähelle 14 sentin mittaa. Tavallisimmin kivirannoilla näkee 3-10 cm mittaisia yksilöitä.
Vapakalastajan kivisimppu
Kivisimppu on lirkkijän parhaita harjoitusvastustajia. Sitä voi erityisesti pilvikelillä yrittää päiväsaikaankin ronkkia pimeistä kivenkoloista ja onnistuakin, mutta ehdottomasti helpompi se on pyytää pimeän tullen.
Alkuillasta voi olla, että rantaa pitää kahlata hoksottimet tarkkana, sillä kalasta voi näkyä vain pala kuonoa tai häntää. Pimeän varttuessa kala voi ykskaks lekotella kaikessa rauhassa rantasoran paljaudessa hädin tuskin vedessä.
Liikettä kala voi silti säikähtää, vaikka kivisimppu on eittämättä rohkeimmasta päästä yön jököttäjiä ja hyväksyy myös syötin useimmiten, kunhan se ei ole liian iso. Koukku Smallest/32-20, simpun koosta riippuen ja syötiksi melkein mitä vaan, jopa jiginpalallakin simppuja on saatu. Sellainen viehekikkailu voi olla tarpeenkin, mikäli kivisimpun joutuu onkimaan koskialueilta, joilla luonnollinen syötti on kielletty.