Muikku

Coregonus albula

Muikkuja voi saada erityisesti pilkkimällä. Muikun pilkkijä tarvitsee pilkikseen pienikokoisen mormuskan, syötiksi käy vaikkapa yksi kärpäsen toukka tai pari surviaissässken toukkaa. Muikku on siikojen sukuun kuuluva lohikala, joka on yksi Suomen järvien ekosysteemien avainlajeista. Muikulla on tärkeä rooli lohikalojen ja muiden petokalojen ravinnossa. Hyvänä ruokakalana muikku on myös Suomen sisävesien ammattikalastuksen tärkein saaliskala. Muikkusaaliit vaihtelevat suuresti kannanvaihteluiden mukana. Muikkua pyydetään yleensä verkolla, troolilla tai nuotalla. Muikku tulee yleensä sukukypsäksi jo toisena elinvuotenaan. Kutu tapahtuu useimpien lohikalojen tavoin syksyllä. Muutamissa järvissä esiintyy poikkeavia keväällä kutevia kantoja.

Tuntomerkit
Muikku on pienikokoinen, hopeakylkinen parvikala, joka voidaan sekoittaa siikaan ja särkikaloihin. Siiasta muikun erottaa leukojen perusteella. Siialla yläleuka on alaleukaa pidempi, muikulla päinvastoin. Särkikaloista muikun erottaa rasvaevästä, jota särkikaloilla ei ole.

Ravinto
Muikku syö koko ikänsä lähes pelkästään eläinplanktonia. Planktonia se saalistaa suurissa parvissa järvien selkäalueilla, vaihdellen syvyyttä vuorokaudenajan ja planktonin liikkeiden mukaan.

Levinneisyys ja elinympäristö
Muikkua esiintyy järvissä lähes koko Suomen alueella aivan pohjoisinta lappia lukuun ottamatta. Muikkua on myös istutettu laajasti mm. alkuperäisen levinneisyysalueen ulkopuolelle Lapin suuriin järviin. Esiintymisalue kattaa myös vähäsuolaisen Perämeren sekä Suomenlahden itäosan. Muikku suosii kirkasvetisiä ja karuja vesistöjä.

Kasvu
Kasvu vaihtelee runsaasti riippuen vesistöstä ja muikkukannan koosta. Muikku voi kasvaa ensimmäisen elinvuotensa aikana jopa yli kymmenen sentin mittaan, mutta jää useimmiten selvästi sen alle. Maksimissaan muikku kasvaa noin 20 sentin mittaiseksi. Suomen ennätysmuikku saatiin verkoilla Inarijärvestä vuonna 2004 ja se painoi 0,550 kiloa.