Salakka
Salakka
Alburnus alburnus
Salakka on pienikokoinen särkikala, joka elää makeassa ja murtovedessä. Salakat elävät suurissa parvissa ja viihtyvät niin rehevissä kuin vähäravinteisissakin vesistöissä. Kutu tapahtuu alkukesästä rantamatalassa. Salakka on yksi tärkeimmistä petokalojen ravintokohteista.
Salakka on yleinen onkisaalis. Salakan ongintaan kannattaa varustautua kevein välinein. Sopiva kokkukoko on 18 ja syötiksi kannattaa pujottaa esimerkiksi yhden kärpäsen toukan tai pienen madonpalan. Salakkaa käytetään usein täkykalana petokalojen, kuten ahvenen ja kuhan kalastuksessa.
Salakka on yleinen onkisaalis. Kuva: Juha Ojaharju.
Tuntomerkit
Salakka on matalarakenteinen ja hopeakylkinen kala. Muista särkikaloista sen erottaa helpoiten yläleukaa pidemmästä alaleuasta sekä pitkästä peräevästä. Suhteellisen samannäköisestä muikusta sen erottaa rasvaevästä, jota salakalla ei ole. Suomeen on istutettu myös hyvin samannäköistä allikkosalakkaa, jonka kylkiviiva ulottuu salakasta poiketen vain rintaevien tasolle.
Ravinto
Salakoiden tärkein ravintokohde on eläinplankton. Lisäksi ne saalistavat hyönteisiä veden pintakalvosta.
Levinneisyys ja elinympäristö
Salakkaa tavataan koko Suomen alueella pohjoisinta Lappia ja Kitkajoen vesistöä lukuun ottamatta. Se on erittäin yleinen myös Itämeren rannikkoalueilla. Salakat viihtyvät kesäisin rannan tuntumassa, mutta siirtyvät talveksi syvempiin vesiin.
Kasvu
Ensimmäisen elinvuoden aikana salakat kasvavat noin kuuden sentin mittaan. Hidaskasvuisena kalana salakka saavuttaa usein vain noin 15 senttimetrin mitan. Ennätyssalakat saadaan usein tekojärvistä, joissa ne kasvavat normaalia suuremmiksi. Suomen ennätyssalakka saatiin ongella Pitkämön tekojärvestä vuonna 2009 ja se oli 24,8 senttimetrin mittainen.