Särki
Rutilus rutilus
Särki on monen kalastuksen harrastajan ensimmäinen, tai aivan ensimmäisiä saaliskaloja. Särkiä saadaan useimmiten ongella ja pilkillä, mutta se ottaa hanakasti myös perhoon. Onkijalle hyviä särkisyöttejä ovat madot, kärpäsentoukat, surviaissääskentoukat sekä maissinjyvät ja leivänpalat. Suuri särki on lajiin perehtyneiden onkijoiden arvostama kala ja se on kova taistelija siiman päässä.
Tuntomerkit
Hopeanhohtoiset suomut ja punaiset silmät ovat särjen tunnusmerkkejä. Punaiset silmät eivät kuitenkaan ole varma särjen tuntomerkki, sillä niiden väri voi vaihdella vesistöstä riippuen. Joskus särjellä voi olla lähes värittömät silmät. Särjellä on 42 – 45 suomuo kylkiviivalla. Peräevän ruotoja on 12-13 kappaletta.
Levinneisyys
Särkeä tavataan lähes koko Euroopasta. Meillä se on levittäytynyt lähes koko maahan, lukuunottamatta Enontekiön pohjoisosaa ja Jäämereen laskevia vesistöjä
Ravinto
Särjen ravintona ovat pääosin pohjaeläimet ja eläinplankton. Ne syövät myös jonkin verran kalanpoikasia, sekä veden pintakalvolla rimpuilevia hyönteisiä.
Elinympäristö
Särki on vedenlaadun suhteen lähes ”kaikkiruokainen”, mutta viihtyy parhaiten matalissa ja rehevissä vesissä. Tietyillä alueilla happamuus rajoittaa särjen lisääntymistä.
Särkien kutuaika on touko-kesäkuussa. Suosittuja kutupaikkoja ovat matalat lahdet, joista löytyy runsaasti vesikasvillisuustta. Särjet nousevat myös jokiin ja puroihin kutemaan. Erityisesti Pohjanlahdella pienet fladat ja puron kautta mereen yhteydesä olevat lammet ovat suosittuja kutupaikkoja.
Kasvu
Särjen vuosittainen kasvu on keskimäärin n. 2,5-3 cm vuodessa, eli ne ovat melko hidaskasvuisia. Kasvu vaihtelee suuresti ravintolosuhteista riippuen. Suomen ennätyssärki 1,544 kg on saatu verkolla Kuusamosta.