Seitsenruototokko
Gobiusculus flavescens
Kutupuvussaan yksi koreimpia kalojamme on seitsenruototokko, joka löydettiin vesiltämme vasta vuonna 1904. Vapakalastajat löysivät kalan tiettävästi 116 vuotta myöhemmin vuonna 2020, jolloin ensin yksi lajikalastajapari löysi ja pyydysti kalan Hankoniemeltä, ja toinen heti vanavedessä, vielä saman yön aikana. Sen jälkeen kaloja alkoi sattua silmiin muuallakin, aiemmat havainnot “pikkumuduista” täsmentyivät seitsenruototokoiksi.
Tuntomerkit
Seitsenruototokko on saanut, hieman sanoisiko mielikuvituksettoman, nimensä seitsemästä etummaisen selkäevänsä ruodosta, kun muilla tokoilla niitä on useimmiten kuusi. Kala voisi olla yhtä hyvin “kirjotokko” tai “pyrstötäplätokko”.
Siinä missä muut tokot mahtuvat samaan ruskean väriskaalaan tummemman ja vaaleamman vaihdellessa kalan kyljellä, seitsenruototokossa on muitakin värivivahteita – vaikkei se todella upean kirjavassa kutupuvussaan olisikaan. Kalan kyljestä erottaa sinertäviä tai vihertäviä täpliä ja ruskeuskin on punertavampaa. Lisäksi pyrstön tyvessä on tunnusomainen vaalean reunustama tumma täplä, jonka voi erottaa vedessäkin.
Vedessä seitseruototokko erottuu lähisukulaisistaan jo käytökseltään ja uinniltaan. Seitsenruototokko ei nimittäin ole muiden tokkojen tapaan pohjakala laisinkaan, vaan se pyrähtelee särkikalojen lailla välivedessä, useimmiten rakkoleväpoteroissa. Kala ei sulaudu pohjan vaaleuteen pikkutokkojen tavoin, vaan näyttäytyy tummaselkäisenä pikkukalana, joka ei sinkoile kuin muutoin tönkkö pohjatokko, vaan puikkelehtii leväiköissä eläväisenä kuin pieni mutu, joksi kalan lienee moni tulkinnutkin, tutkimatta asiaa tarkemmin.
Ravinto
Seitsenruototokkojen menu koostuu pääasiassa planktonäyriäisistä, höystettynä pienillä toukilla ja kalojen pikku pikku poikasilla.
Levinneisyys ja elinympäristö
Seitsenruototokkoa tavataan maassamme vain Uudestakaupungista Ahvenanmaan ympäri pääkaupungin liepeille asti ylettyvistä kirkkaanpuoleisista ulkosaariston vesistä. Euroopassa sitä löytyy Pohjois-Norjasta Portugalin pohjoisosiin saakka, eli kyse on kohtalaisen suolaisen ja kylmän veden kalasta.
Kala viihtyy rakkolevien ja meriajokkaiden lomassa matalassa kesät ja sukeltaa vasta talveksi myllerrystä suojaan jopa 20 metrin syvyyksiin, jossa parvet pitävät kiinni tavastaan olla ankkuroimatta pohjaan kiinni.
Kasvu ja lisääntyminen
Korea tokkomme kutee vain kerran elämässään ja aika pian, yleensä yksivuotiaana, jolloin se on kasvanut täyteen mittaansa 3-4 cm. Kutu tapahtuu touko-elokuussa. Rannalla kahlaajan on helpoin nähdä rakkoleväpoteroissa pyöriviä naaraita, jotka odottelevat keikarimaisia koiraita kutsumaan naaraita leväpoteroiden kivien alle rakentamiinsa kutuluoliin.
Vapakalastajan seitsenruototokko
Seitsenruototokko saatiin lajikalastajien listoille tosiaan vasta vuonna 2020. Sitä ennen kalaa pidettiin niin kaukana ulkosaarilla elävänä olentona, joka pitäisi sukeltaa tai vähintään uimapatjalla räpiköidä näkökenttään. Mutta toukokuussa 2020 laji näyttäytyi Hankoniemellä yhtäkkiä uudessa valossa. Kaloja löytyikin autoteiden päistä ja lopulta myös sisempää saaristosta, Gullkronan selän vesiltä Kemiöstä ja Paraisilta. Kun kalan oppii tunnistamaan, sen löytää kahlaamalla rakkolevärannoilla kyllä.