Siika

Siika

Coregonus lavaretus

Siikaa voi kalastaa monin eri tavoin. Rannikolla siian keväinen pohjaonginta on yleistä ja paras aika on maalis-huhtikuussa. Hyviä ongintapaikkoja ovat virtaavat salmet ja niemien kärjet, joissa on hiekkapohja. Syöttinä kannattaa käyttää matoa. Talvella siikaa voi kalastaa pilkkimällä, esimerkiksi mormuskalla tai tapsipilkillä.  Lisäksi siika kalastetaan vuodenajasta riippuen myös perholla ja uistelemalla.

Siika on Suomen kalalajeista monimuotoisin niin esiintymisalueiden kuin käyttäytymisenkin suhteen. Eri siikamuodot eroavat toisistaan käyttäytymiseltään, kutuajaltaan, kasvultaan ja jopa ulkonäöltään. Ei siis ole ihme, että siikamuodot on useaan otteeseen julistettu omiksi lajeikseen. Tarkemmat tieteelliset analyysit, lähinnä eri siikamuotojen DNA:n tutkiminen kuitenkin osoittaa kaikkien Suomen siikojen olevan samaa lajia.
Vuosien varrella vesistöjen eri alueilla elävät siiat ovat kuitenkin alkaneet sopeutua ympäristöönsä ja eriytyä toisistaan. Selvin merkki tästä on siikojen kiduskaarista löytyvien siivilähampaiden lukumäärä, joka vaihtelee merkittävästi eri muotojen välillä. Nykyään Suomen siiat jaetaan kuuteen eri muotoon, jotka ovat pohjasiika, karisiika, vaellussiika, järvisiika, planktonsiika ja tuppisiika. Siikamuodoista käytetään alueittain eri nimityksiä.  Suomeen on lisäksi istutettu Siperiasta kotoisin olevaa peledsiikaa.

Tuntomerkit
Siian tunnistaa hopeisista kyljistä, harmaista evistä sekä suhteellisen pienestä päästä. Siioilla on myös rasvaevä, jonka avulla sen voi helposti erottaa särkikaloista. Siian voikin Suomessa sekoittaa ainoastaan muikkuun tai peledsiikaan. Päinvastoin kuin muikulla, siian yläleuka on alaleukaa pidempi, lukuun ottamatta joitakin planktonsiikakantoja. Peledsiian leuat ovat lähes samanmittaiset. Peledsiika kasvaa myös vanhemmiten huomattavasti siikaa korkearakenteisemmaksi ja sen vatsa on usein lähes valkoinen.

Ravinto
Poikasvaiheessa siian ravinto koostuu lähes pelkästään eläinplanktonista. Tämän jälkeen eri muotojen ravintokohteissa on kuitenkin eroja. Plankton säilyy hidaskasvuisten ja tiheäsiivilähampaisten muotojen pääasiallisena ravintona niiden koko elinajan. Harvasiivilähampaisten muotojen ravintokohde kuitenkin muuttuu poikasvaiheen jälkeen pohjaeläimiin ja kalanpoikasiin.

Levinneisyys ja elinympäristö
Siikaa tavataan koko Suomen alueella niin järvissä, joissa kuin meressäkin. Eri siikamuotojen elinympäristöt vaihtelevat suuresti niiden suosiman ravinnon mukaan. Osa kannoista vaeltaa kutu- ja syönnösalueiden välillä, mutta myös paikallaan pysyviä muotoja esiintyy. Myös siikamuotojen kutualueissa on eroja. Suurin osa kannoista vaeltaa kutemaan virtavesiin, mutta myös järvissä ja meressä kutevia muotoja esiintyy.

Kasvu
Siika kasvaa ensimmäisen elinvuotensa aikana noin kymmenen sentin mittaiseksi. Tämän jälkeen eri kantojen kasvuissa on suuria eroja. Planktonia syövät siikamuodot kasvavat yleensä korkeintaan kahdenkymmenen sentin mittaisiksi, pohjaeläimiä syövien siikojen kasvaessa usean kilon painoisiksi. Siikamuodoista nopeimmin kasvaa Suomenlahden vaellussiika, joka saattaa saavuttaa kahden kilon painon jo kuudessa vuodessa. Myös suurissa järvissä on erittäin nopeakasvuisia kantoja. Suomen ennätyssiika saatiin Nummi-Pusulan Syvälammesta soutu-uistelemalla vuonna 2000 ja se painoin 7,08 kiloa.