Silakka
Clupea harengus membras
Silakka on Itämeressä elävä sillin alalaji, joka on saalismäärältään Suomen tärkein kala. Silakka ja silli ovat samaa lajia, mutta ne erotetaan toisistaan levinneisyyden, kalan koon ja rasvapitoisuuden mukaan. Vapaa-ajankalastajat pyytävät silakkaa yleensä verkoilla tai litkaamalla. Varsinkin litkaaminen on silakoiden liikkumisen takia hyvin sesonkiluonteista kalastusta, joka painottuu eri silakkapopulaatioiden kutuaikoihin. Suurin osa silakoista kutee alkukesästä, jolloin niitä tavoittaa rannikon salmista ja matalikoista. Osa populaatioista saapuu kutemaan samoille alueille syksyllä. Silakkalitka koostuu yleensä siimasta, pienistä kiiltävistä koukuista sekä painosta. Syöttiä ei useimmiten käytetä. Kutuaikojen ulkopuolella silakka liikkuu selkävesillä. Silakka on yksi Itämeren ekosysteemin tärkeimmistä lajeista ja se toimii ravintokohteena lähes kaikille petokaloille.
Tuntomerkit
Sillien heimon tapaan silakalta puuttuu useimmilta muilta suomalaisilta lajeilta löytyvä kylkiviiva. Selkä on sinivihreä ja kyljet ovat hopeanhohtoiset. Silakka sekoitetaan yleensä kilohailiin tai särkikaloihin. Särkikaloilla on kuitenkin selvästi erottuva, koko ruumiin mittainen kylkiviiva. Silakan erottamiseksi kilohailista on useita helppoja keinoja. Kilohailin vatsan suomut tuntuvat sormella tunnusteltaessa karheilta. Silakan silmät ovat myös suhteessa suuremmat verrattuna kilohailiin. Varmin tuntomerkki on kuitenkin selkä- ja vatsaevien sijainti. Silakan vatsaevä on selvästi selkäevän etureunan takapuolella, kun taas kilohaililla se on selkäevän etupuolella.
Ravinto
Silakan ravinto koostuu lähes kokonaan eläinplanktonista. Suurempikokoiset silakat syövät myös kalanpoikasia.
Levinneisyys ja elinympäristö
Silakka on yleinen kaikilla Suomen merialueilla. Silakka vaeltaa kutuajan ulkopuolella avomerellä suurissa parvissa planktonia saalistaen. Päivisin parvet pysyvät yleensä välivedessä tai pohjassa. Iltaisin parvet nousevat pintaan syömään planktonia.
Kasvu
Silakat kasvavat ensimmäisen elinvuotensa aikana 8-10 sentin mittaan. Ne kutevat ensimmäisen kerran yleensä 2-3–vuotiaina, jolloin ne ovat noin 15 sentin mittaisia ja 20 gramman painoisia. Varsinkin nuoruusvaiheen jälkeen kasvussa on suuria paikallisia eroja. Perämeren silakka kasvaa Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkaa hitaammin ja on kahdeksanvuotiaana 50 gramman painoinen. Suomenlahden ja pääaltaan silakat ovat saman ikäisinä jopa sadan gramman painoisia. Normaalisti silakan koko jää 20-25 sentin tietämille, mutta pieni osa yksilöistä on muista poiketen hyvin nopeakasvuisia. Näiden nopeakasvuisten silakoiden paino voi nousta jopa yli kiloon. Suomen ennätyssilakka saatiin verkoilla saaristomereltä vuonna 2002 ja se painoi 0,726 kiloa.