Turska
Gadus morhua
Turska on pohjoisen pallonpuolikon tärkein luonnonvarainen talouskala. Sitä on pidetty niin loputtomana luonnonvarana, että sen kannat ovat laajalti kärsineet liikakalastuksesta. Myös Itämeressä, jonka murtovedessä kalan lisääntymisen onnistuminen riippuu olennaisesti lisäksi meren vaihtelevasta suolapitoisuudesta. Suomessa kannat olivat vahvimmillaan 1980-luvun alun suolapulssien jälkimainingeissa, jolloin muutaman vuoden ajan maailman turskasaaliista jättimäinen osa pyydettiin Itämerestä.
Tuntomerkit
Turskasta ei Suomessa pitäisi voida erehtyä, vaikka sen kuva joltain mainoksenlaatijalta pääsi lipsahtamaankin madetarjoukseen. Made ja turska ovatkin sukulaiset ja molemmilla on vähän samanmuotoinen pää leuan viiksisäikeineen, mutta muuten kalat ovat kovasti erinäköiset.
Turskalla on kolme erillistä selkäevää ja koko lailla erilainen, pilkukkaampi pintakuvio, josta erottuu paksu vaalea kylkiviiva. Turskan tunnistaminen vaikkapa Norjassa muuttuu kertaluokkaa vaativammaksi, sillä Atlantissa ui monta enemmän tai vähemmän läheltä liippaavaa turskan sukulaista.
Levinneisyys ja elinympäristö
Turskaa ui kaikissa rannikkovesissä Pohjois-Atlantilta Barentsinmerelle, Itämeressä kuitenkin vain Vaasan korkeudelle asti. Pienempiä turskia ainakin kolmeen kiloon asti voi Norjassa nähdä rantakallioilta ja 1980-luvun Saaristomereltäkin pieniä turskia saattoi yhyttää rannalta mato-ongella. Jättiturskat sen sijaan pyydetään valtamerillä yleensä kymmenien metrien syvyydestä. Suomen rannikolla peruskoon turskia saadaan nykyään useimmiten alle 20 metrin syvyyksistä.
Ravinto
Turska tunnetaan hurjana ahmattina, joka imuroi sisäänsä kaiken suuhun sopivan vastaantulevan. Näin asia pitkälti onkin, ja muun muassa rysiin uineiden turskien tunnetaan ahmineen mahansa täyteen pienempiä satimeen joutuneita kaloja. Turska syö monien muiden kalojen tapaan aivan alkuun planktonia, siirtyy sitten kaikenlaisiin äyriäisiin kilkeistä massiaisiin ja lopulta kalaravintoon, joista tärkeimmät ovat piikkikalat, silakat ja kilohailit.
Turskapilkit voivat olla satojen grammojen painoisia rautamöhkäleitä, joista voi päätellä jotain suurturskan ruokailutottumuksista – joskin painolla eniten pyritäänkin suuriin syvyyksiin voimakkaissa merivirroissa. Rantavyöhykkeen pikkuturskia voi pyytää ihan tavallisilla jigivälineillä.
Kasvu ja lisääntyminen
Turska kutee syvällä, 40-130 metrin vesissä ja kudun onnistuminen perustuu kelluvaan mätiin, joka vaatii vedeltä 10-11 promillen suolapitoisuuden. Näin ollen Suomen rannikolta on turha etsiä kutupaikkoja, ja kaikki turskamme ovat ajautuneet vesillemme eteläisemmältä Itämereltä. Turskan kutu lienee veden alla jännittävä näytelmä, sillä kalat etsivät parvesta partnerin, jonka kanssa vetäytyvät hieman syrjemmäs ja alkavat toimittaa askarettaan uiden vatsat vastakkain kohti pintaa. Toimintamalllista tulee eräs tuttu nisäkäs aivan mieleen.
Suurin Suomesta pyydetty turska on painanut 38 kiloa ja sen iäksi on arvioitu 14-16 vuotta. Turska onkin toiseksi nopein kalamme kasvamaan, vain lohi on nopeampi. Sattumoisin samat kalat jakavat kirkkaimmat mitalit maamme suurimman kalan titteliä jaettaessa. Maailmalta tunnetaan lähes 50-kiloisia jättejä ja taitaakin olla niin, että turska suurimman kalan tittelin lopulta vie.
Vapakalastajan turska
Turskankalastamisen helppous Suomessa katosi 1980-luvun suolavesien laimentumisen myötä. Kala on ollut tavattoman vaikea löytää ja ainoa paikka, josta sitä on kannattanut 2000-luvulla vavalla pyytää, on ollut Märketin majakkasaari. Sekin on ollut hankala paikka pari viime vuotta. Muuten turskat ovat olleet satunnaisia saaliita siellä täällä, välillä tosi sisälläkin saaristossa. Parhaiten turskasta ovat olleet jyvällä sukeltajat, jotka ovat onnistuneet paikallistamaan hylkyjä ja kivenalusia, joissa turskia on lymyillyt. Näitä koloja ei ole vapa kourassa vielä kukaan löytänyt. Turskan saa jigattua tai pilkittyä siinä missä kuhan tai ahvenenkin, mutta löytäminen on se ongelma ja kalastuskin niin pitkään kuin kalat ovat kirjaimellisesti kiven alla tai hylyn kätköissä. Toiveikkainta homma olisi nykyaikaisilla live-luotaimilla, mutta liveluotaajien kiinnostus ei ole vielä ulottunut turskaan asti.