Vaskikala
Spinachia spinachia
Vaskikala kuuluu seitsenruototokon tavoin lajeihin, joihin onkija on saanut muuta kuin vahinkoluonteista kontaktia vasta viime vuosina. Muihin piikkikaloihin verrattuna se on huomattavan harvalukuinen, eikä muodosta uteliaita joka paikkaan tunkeutuvia parvia. Siksi se on, kerran silmien eteen saavuttuaan, niin upea ja uljas messinginhohtoinen näky, ettei sitä hevillä unohda.
Tuntomerkit
Kolmipiikkiparvessa kahlaava vaskikalan etsijä yrittää nähdä jokaisessa kookkaassa kolmipiikissä tavoittelemansa kohteen, mutta kun sen lopulta näkee, ero on selvä. Toinen kala, jonka voi innoissaan erehtyä määrittämään vaskikalaksi, on paksumman puoleinen särmäneula ja kolmas, etenkin, mikäli pelkkä pää näkyy levien seasta, hauenpoikanen.
Paremmin näkösälle saatuna vaskikala on kuitenkin niin omintakeisen näköinen olento, ettei siitä voi erehtyä. Se on selvästi muita piikkikaloja pitkulaisempi, pulleampi vatsastaan kuin paksuinkaan särmäneula ja pyrstönsä niin solakan tikkumainen, että haukisekaannus unohtuu oitis. Muista piikkikaloista sen erottaa lisäksi messinkisestä väristään ja pitkästä, 14-15 matalan selkäpiikin rivistään. Särmäneulalla ei piikkejä ole ja evätkin ovat tyystin erilaiset, vaskikalalla on viuhkamainen selkä- ja peräevien pari koko lailla keskellä kalan mittaa.
Ravinto
Vaskikala syö pienikokoisia selkärangattomia eläimiä, pääasiassa äyriäisiä. Hankajalkaisia, massiaisia, vesikirppuja, siiroja ja katkoja. Sekä myös mätiä ja pienen pieniä kalanpoikasia.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kotimainen vaskikala löytyy Kaskisten ja itärajamme väliseltä rannikko-osuudelta. Muualla Euroopassa kalan ovat rantavesistä voineet bongata kaikki nenetsien ja baskien välillä majailevat kansat. Lajista ei tunneta makean veden versiota ja se viihtyy ulkosaaristolle tyypillisten rakkolevien ja meriajokasmetsien kätköissä. Ainoaksi talvekseen vaskikalakin voi vajota syvälle, noin 20 metriin.
Kasvu ja lisääntyminen
Tämä kaloistamme lyhytikäisin otus kutee toisen elinvuotensa keväänä, toukokuun lopulla. Mittaa sillä on silloin 11-15 cm. Ensimmäisen vuoden nopeasti 7-8 sentin mittaan syksyksi kasvaneita poikasia harva on päässyt näkemään. Eikä liioin kutupesiä, jotka koiras on kivien alle suojaan taidokkaasti ja vaivalla, munuaisistaan erittämällä limalla kasvinosista kasaten kasannut.
Vapakalastajan vaskikala
Meren rannoilla voi kulkea ikänsä näkemättä vilaustakaan vaskikalasta, ja satunnainen koho-onkiminen ilman näköhavaintoa voi olla loputon urakka vaskikalan saamiseksi. Mutta kun päättää vakaasti löytää kalan ja ottaa asian vakavasti, sen voi päästä lisäämään lajilistalleen. Se voi vaatia muutamankin rakkolevärannan kahlaamista läpi.
Vaskikala huolii madon tai toukan välillä helpostikin, mutta riippuen kudun vaiheesta urakka voi olla yhtä hyvin toivoton. Viisain on liikkeellä toukokuun puolella, ehkä jopa huhtikuussa, ja vaikka niitä päiväsaikaankin voi nähdä, kala on helpompi saada lirkityksi lampun valossa yöllä.
Madon tai toukan pala käy syötiksi ja koukkukooksi 20-26. Jokaista kohtaamaansa kalaa tuskin saa hyväksymään syötin, mikä lisää jännityskerrointa, koska kaloja ei välttämättä monta tapaa koko elämänsä aikana. Hyvällä paikkatuntemuksella niitä voi kuitenkin nähdä jopa muutaman yössä.