Saaliskalojen valinta
Kaikella kalastuksella on vaikutusta kalakantoihin. Saaliskalojen valinnalla voi jokainen suoraan vaikuttaa kalakantoihin, varsinkin niissä kohteissa, joissa itse kalastaa.
Rehevöityneistä vesistä ei kannata poistaa petokaloja. Petokalat hillitsevät rehevöitymistä, sillä ne pitävät särkikalakantoja kurissa. Esimerkiksi ylitiheitä lahnakantoja pystyvät verottamaan ainoastaan suurikokoiset hauet.
Rehevöityminen, vesirakentaminen ja muut vesistöissä tapahtuneet negatiiviset muutokset vaikuttavat kaikkiin kalalajeihin. Se, mikä pohjoisessa on yleinen ja elinvoimainen laji, voi etelässä olla hyvin harvinainen, jopa sukupuuton partaalla. Sama pätee myös toisinpäin.
Valitse ruokakalasi elinvoimaisista tai istutetuista kannoista
Kaikkia ylös saatuja kaloja ei tarvitse ottaa ruoaksi. Ota vain sen verran kaloja, kuin sinä tai perheesi tarvitsee. Ruokakaloiksi kannattaa valita sellaista lajia tai kantaa olevia kaloja, jotka ovat elinvoimaisia ja kestävät verottamista. Jos vesistöön istutetaan kalastusta varten pyyntikokoisia kaloja, kuten kirjolohia, voi myös niitä käyttää ruokakaloina.
Taimen- ja lohi-istukkaat ovat rasvaeväleikattuja. Niin tehdään, jotta istutetut kalat olisivat silmämääräisesti tunnistettavissa. Tällöin on erittäin suositeltavaa että rasvaevälliset kalat lasketaan takaisin. Nämä leikkaamattomat yksilöt saattavat olla peräisin luonnonkudusta tai ne ovat ympäristöönsä sopeutuneita pienpoikasistukkaita. Luonnonkudusta syntyneet kalat ovat erittäin tärkeitä luonnollisen lisääntymisen kannalta.
Vapauta suurkalat ja uhanalaiset lajit
Kalastuksen harrastajat ovat aina tavoitelleet niitä suuria kaloja. Jokin niissä isoissa yksilöissä viehättää erityisen paljon. Ruokakaloina suuret ja vanhat yksilöt eivät kuitenkaan ole parhaimmasta päästä. Isoilla yksilöillä on tärkeä rooli kalakannassa. Ne tuottavat paljon mätimunia ja omaavat erinomaisen geeniperimän. Isojen kalojen poikaset kasvavat muita poikasia todennäköisemmin isoksi. Isoja kaloja ei siis kannata tappaa, jos haluaa jatkossakin saada isoja kaloja.
Useat suositut kalalajimme on luokiteltu uhanalaisiksi. Kun uhanalaisia kaloja saa saaliiksi, tulee ne vapauttaa.
Opettele käyttämään vähemmän arvostettuja kalalajeja
Vapaa-ajankalastus kohdistuu nykyisin suurelta osin petokaloihin. Niiden kalastuskuolleisuus vääristää vesistöjemme kalakantoja. Kalastuskuolleisuuden pitää kohdistua myös esimerkiksi särkikaloihin, jotta tasapaino säilyy. Myös vesistöjen rehevöityminen ja ilmaston lämpeneminen lisää särkikalojen määrää vesissä. Kun luonto muuttuu, ihmisen on muututtava sen mukana. Monet särkikalat, kuten lahna, suutari, karppi, toutain, vimpa ja säyne ovat mielenkiintoisia kalastettavia esimerkiksi onkimalla tai vaikka perholla.
Useimmat särkikalat ovat keittiössä aivan loistavia raaka-aineita. Ainoastaan kalojen ruotoisuus asettaa ruoanlaitolle haasteita. Ruotoja ei yleensä kannata yrittää saada pois kokonaan, vaikka se periaatteessa olisikin mahdollista. Helpointa on joko silputa tai jauhaa kala niin, ettei ruodoista ole haittaa. Toinen vaihtoehto on kypsentää kala niin, että ruodot pehmenevät.
Ota ruokakaloja maltillisesti
Kalastus perustuu siihen, että pyritään löytämään paikkoja, joihin kalat syystä tai toisesta kerääntyvät. Aina välillä tässä onnistutaan. Silloin helposti unohtaa, että on kyse vain poikkeustilanteesta ja syntyy mielikuva, että vesistö on täynnä kalaa. Saattaa joskus jopa olla niin, että vesistön koko kalapopulaatio on tuossa yhdessä paikassa. Kannattaa pitää jäitä hatussa ja ottaa vain sen verran kalaa kuin syö kerralla. Tuore kala maistuu parhaalta, eikä pakastettu kala ole läheskään sen vertaista. Kalan myyminen ei myöskään kuulu vapaa-ajankalastajalle. Harmaa kalanmyynti haittaa ammattikalastajien toimeentuloa ja heikentää virkistyskalastuskohteiden kalakantoja. Merialueella kalan myynti on kielletty vapaa-ajankalastajilta.
Kaukaisissa ja vaikeapääsyisissä kohteissa kalakannat ovat usein huippukunnossa ja saaliit saattavat olla melkoisia. Nämä halutaan jatkossakin pitää sellaisina, jotta niissä voi tulevaisuudessakin nauttia laadukkaasta kalastuksesta. Kalamiesten herrasmiestapoihin kuuluu, että kaloja ei viedä kalareissulta kotiin, vaan otetaan vain sen verran kalaa, jonka pystyy paikan päällä syömään. Tämä on suomalaisten kalastusmatkailijoiden hyvä pitää mielessä merta edemmäs kalaretkiä tehdessä.
Käytä verkoissa riittävän suurta solmuväliä ja kalasta kohdennetusti
Verkkokalastus on valikoivaa pyyntiä. Se asettaa verkkoja laskevalle kalastuksen harrastajalle vastuuta. Verkkokalastuksessa ja vapakalastuksessa on se ero että verkkokalastuksessa harvoin pystyy saatua kalaa laskemaan takaisin. Verkko ja verkosta irrottaminen vaurioittaa usein kalaa niin, ettei kala siitä selviä. Yleensä ne kalat, jotka verkkoon tarttuvat, on siten myös syötävä lukuun ottamatta alamittaisia kaloja, jotka laki määrää laskemaan takaisin kuntoon katsomatta. Verkon silmäkoon valinnassa kannattaa käyttää suurta harkintaa, jotta saalista ei saada liikaa, eikä alamittaisia joudu saaliiksi. Myöskään liikaa verkkoja ei kannata laskea, vaikka kalastusalueen säännöt sen sallisivatkin.
Pidä kamera mukana
Saatu kala on aina saatu kala, vaikka sen päästäisi takaisinkin. Kalassa ollessa kannattaa aina pitää mukana puhelinta tai kameraa, jotta voi ikuistaa mahdollisia isoja vonkaleita. Eihän sitä tiedä, milloin se iso nappaa. Lähes kaikissa puhelimissa on kamera ja nettiyhteys, jolloin voi jakaa saalisraportin kavereille reaaliaikaisesti. Mobiilisovellukset helpottavat entisestään hienojen kalastuskokemusten jakamista.
Isojen kalojen käsittelyssä pitää kuitenkin ottaa huomioon se, että niitä ei vahingoita. Lue tästä ohjeet kalan vapauttamiseen.