Syötit

Syötti ja sen oikeanlainen esittely on ratkaisevan tärkeää onginnassa ja pilkinnässä. Eri tilanteisiin tarvitaan usein erilainen syötti. Seuraavassa esitellään tavallisimmat ja monen mielestä myös ne parhaimmat syötit, sekä annetaan vinkkejä niiden hankintaan ja käyttöön.

Madolla voi saada käytännössä kaikkia Suomessa eläviä kalalajeja. Vanha sanonta kuuluukin, että: ”kaikki mikä ui, ottaa matoon”. Koska erilaisia matoja on useita, löytyy onkijalle aina sopivan mato kulloiseenkin tilanteeseen.
Matojen keruu, tapahtuipa se sitten kaivamalla tai yöllä nurmikolta keräämällä, on sekin hauskaa puuhaa ja kuuluu olennaisena osana ongintaharrastukseen. Onkikuumeeseen löytyy nykyään helpotusta myös kaupasta, sillä matoja voi ostaa monista paikoista valmiiksi purkitettuina.

Savimato eli peltoliero

Savimato (Aborrectodea caliginosa) on suhteellisen kookas, keskimäärin 5-7 sentin mittainen liero. Väriltään se on pääosin vaalea tai vaaleanharmaa, etupäässä näkyy yleensä selvä vaalea ja tumma vyöhyke. Savimatoja löytää usein hyvin helposti, nimensä mukaisesti niitä elää pelloissa ja savisessa maaperässä. Sateen jälkeen niitä nousee usein runsaasti teille ja kaduille.

Savimato pysyy hyvin kiinni koukussa ja on sitkeähenkinen, siksi se on hyvä syötti, kun kalaa tulee paljon. Tällainen tilanne voi olla esim. keväällä, kun ongitaan suurta kudulle nousevaa särkeä. Savimato ei kuitenkaan ole kovin maittava syötti, arkaa kalaa ongittaessa kannattaakin savimadon sijaan tarjota vaikkapa tunkiolieroa. Vaihtoehtoisesti voi savimadon seuraksi laittaa koukkuun jonkin houkuttelevamman syötin, vaikkapa surviaissääsken toukan. Tällöin savimadon tehtävänä on tuoda syöttiin massaa ja näkyvyyttä, joka herättää kalan kiinnostuksen, savimadon päällä oleva toinen syötti saa sitten toivottavasti kalan nappaamaan.
Siianonginnassa savimato on osoittautunut yllättävän tehokkaaksi, jopa niin tehokkaaksi että jotkut eivät edes lähde siikaongelle, jos ei savimatoja ole saatavilla.

Kastemato eli kasteliero

Kastemato (Lumbricus terrestris) on suurin matomme, se voi kasvaa jopa 30 cm pituiseksi. Lajin tunnistaa paitsi suuresta koostaan, niin myös sen litteästä takapäästä.

Kastematoja löytää parhaiten öisin, etenkin sateella tai sateen jälkeen, jolloin ne nousevat maan pinnalle. Silloin niitä voi kerätä suuria määriä, kunhan vain on ensin oppinut oikean tekniikan. Kastematojen kerääminen ei nimittäin ole aivan yksinkertaista; on edettävä hyvin varovaisesti, sillä madot painuvat pienimmästäkin tärähdyksestä takaisin maan alle. Kastematoja voi toki etsiä myös kaivamalla. Hyviä paikkoja ovat puutarhajätekasat, joissa on runsaasti hajoavaa kasvijätettä. Myös pellonpientareilta ja ojien reunoilta saattaa löytää hyviä kastematosaaliita.

Kastemato on parhaimmillaan suuria kaloja ongittaessa. Etenkin lahnalle, säyneelle ja ahvenelle se on usein aivan ylivoimainen syötti. Pienet kalat jättävät yleensä isokokoisen kastemadon rauhaan, joten sen avulla voi valikoida suurempia kaloja. Koska kyseessä on kookas syötti, tulee myös koukun olla melko suuri. Sopiva koukkukoko löytyy yleensä väliltä 8-1.

Tunkioliero eli kompostiliero

Tunkiolieron (Eisenia fetida) tunnistaa sen tummanpunaisesta väristä ja vaaleankeltaisista renkaista. Hyvä tuntomerkki on myös lieron sisältämä keltainen ja pistävänhajuinen neste.
Useimmat kalat kuitenkin pitävät tunkiolieron tuoksua suorastaan vastustamattomana! Erityisen hyvin tunkioliero toimii lahnalle ja särjelle, mutta se maittaa hyvin muille lajeille. Etenkin kylmän veden aikaan ja varovaisella syönnillä se on usein ylivoimainen syötti.

Tehokas tapa kiinnittää tunkioliero on katkaista se ja laittaa pätkät koukkuun katkaistusta päästä, näin kala napaa lieron mukana todennäköisesti myös koukun suuhunsa. Sopiva koukkukoko tunkiolierolla ongittaessa on 12–18.

Tunkiolieroja löytää lantakasoista, komposteista ja rehevistä lehtikasoista. Niitä voi myös kasvattaa matokompostissa. Matokompostin pitäminen on helppoa ja se onnistuu myös sisätiloissa.

Kaupan madot

Kaupoissa myytävänä olevat onkimadot ovat tieteelliseltä nimeltään Eisenia hortensis tai Dendrobaena veneta. Usein kuulee puhuttavan Dendrobaena-madoista.

Nämä lierot elävät hyvin matokomposteissa, ne voivat syödä päivässä puolta omaa painoaan vastaavan määrän ruokaa. Niille kelpaa lähes kaikki eloperäinen ravinto, esim. kasvijätteet, ruoantähteet, kahvinpurut yms.

Syöttinä Dendrobaena veneta on hyvin samankaltainen kuin kotimainen tunkioliero, joskin kookkaampi ja selvästi sitkeänahkaisempi. Sitkeämmän ihon takia se pysyy koukussa selvästi paremmin kuin kotimainen tunkioliero.

Surviaissääsken toukka

Surviaissääsken toukkia tavataan kaikentyyppisistä vesistöistä. Ne ovat maailman laajimmalle levittäytyneitä hyönteisiä. Suomessa niitä elää noin 750 lajia. Toukkien koko vaihtelee parista millimetristä jopa kolmeen senttiin. Väriltään ne voivat olla valkoisia, vihreitä tai punaisia. Kalamiehille tutuimpia ovat verenpunaiset Chironomus-suvun toukat. Niiden verenpunainen väri johtuu toukkien ruumiinnesteiden suuresta hemoglobiinipitoisuudesta.

Surviaissääsken toukat ovat monien kalojen luonnollista ravintoa. Ne ovat pohjalta ravintoaan etsivien kalojen kuten lahnojen tärkeimpiä ravintokohteita, mutta myös muut kalat syövät niitä mielellään Surviaissääsken toukat kelpaavat yleensä lähes kaikille kaloille ja kaikissa olosuhteissa, ne ovat siis todellisia supersyöttejä.

Pilkkijöiden ja onkijoiden yleisesti käyttämä surviaissääsken toukka on nimeltään Chironomus plumosus. Sille sopiva koukkukoko on 16-2. Koukun tulee olla ohutlankainen ja hyvin pienellä väkäsellä varustettu, tai kokonaan väkäsetön. Toukka kiinnitetään koukkuun yleensä pujottamalla koukku suoraan läpi toukan tumman pään kolmannesta jaokkeesta. Toinen hyvä tapa on laittaa useampia toukkia koukkuun pujottamalla ne keskeltä läpi.

Kärpäsen toukka

Kärpäsen toukka on helppo ja siisti syötti. Toukkia voi ostaa kaupasta valmiissa paketissa, ne eivät juuri haise ja ne säilyvät hyvin viileässä. Kärpäsen toukka on myös erittäin tehokas ja monipuolinen syötti; yksi tai kaksi koukussa kiemurtelevaa toukkaa on useimmille kaloille ohittamaton houkutus.

Kärpäsen toukalla kalastaessa voi syötin kokoa halutessaan helposti kasvattaa laittamalla koukkuun lisää toukkia. Niitä voi käyttää myös kalojen houkutteluun; onkijat usein heittävät tai ritsaavat toukkia onkipaikalleen. Sama kikka toimii myös talvella; pilkkireikään ripotellut toukat vajoavat houkuttelevasti kohti pohjaa ja saavat lähistöllä olevat kalat takuuvarmasti kiinnostumaan.

Jotta kärpäsen toukka on koukussa mahdollisimman houkutteleva, ei koukku saa olla liian paksulankainen eikä suuri. Sopiva koukkukoko yhdelle toukalle on 18-22 ja kahdelle tai kolmelle toukalle 16-18. Isommissa koukuissa toukkia voidaan käyttää joko nippuina, tai lukitsemaan isompi syötti laittamalla yksittäinen toukka koukkuun päällimmäiseksi.
Kärpäsen toukat kiinnitetään koukkuun yleensä toukan tylpässä päässä olevien kahden mustan pisteen kohdalta, aivan nahan alta. Tällä tavoin toukka säilyy koukussa elävänä ja se pääsee hyvin liikkumaan.

Maissinjyvä

Maissinjyvä on kasvikunnan syöteistä tunnetuin ja käytetyin onkisyötti. Maissia voi ostaa kaikista ruokakaupoista, joten sitä on aina saatavilla eikä hintakaan päätä huimaa. Irtonaisia maissinjyviä myydään sekä purkitettuna että pakastepusseissa. Purkkimaissi on parempilaatuista verrattuna pakastepusseissa myytävään maissiin. Purkitettu maissi on täyssäilyke, joten se säilyy käyttökelpoisena vuosikausia.

Maissi maittaa erityisesti särkikaloille ja parhaimmillaan se on nimenomaan isoja särkikaloja ongittaessa. Suhteellisen suurikokoiset maissinjyvät karsivat pienet kalat ja ei toivotut lajit pois saaliista. Tämä helpottaa onkimista, ja lisää suuren kalan todennäköisyyttä. Tosin joskus maissi kelpaa harmittavan hyvin myös ahvenille, onpa maissilla saatu myös mm. haukia, taimenia ja kirjolohia.

Maissilla ei voi kuitenkaan lähteä suin päin ongelle. Useimmat kalat eivät nimittäin kelpuuta maissia heti ensi näkemältään, vaan niiden pitää hetken aikaa saada tutustua siihen. Ennen ongintaa kannattaa siis käydä parina iltana heittämässä maissia suunnitellulle onkipaikalle. Kun sitten toisena tai kolmantena päivänä saapuu vapojen kanssa paikalle, ovat kalat jo todennäköisesti valmiina odottamassa lisää syötävää.

Taikina

Onko matopaikka jäässä tai rutikuiva? Kokeile onkimista taikinalla!
Lisää pieneen vesitilkkaan jauhoja, kunnes sinulla on kiinteä taikina, joka ei enää tartu sormiin – siinä se. Sitten vain sopivaa taikinapalleroa koukkuun ja tarjotaan kaloille. Erityisesti monet särkikalat haukkaavat mielellään tällaiseen simppeliin taikinasyöttiin.

Halutessasi voit myös lisätä taikinan joukkoon kotoa löytyviä mausteita, joilla saat taikinaan tuoksua / makua. Esimerkiksi, vanilja, vaniljasokeri, anis, korianteri, mansikka ja sinihomejuusto ovat tunnetusti toimivia hajua-/makuaineita. Onkivälineitä myyvistä kalastusvälineliikkeistä löytyy runsaasti lisää valikoimaa.